Karkkilakko

Nyt kun moni tipaton tammikuu on päättymässä ja vielä useampi päättyi jo pari viikkoa sitten; nyt kun kuntosalin kausikortti on jo monella kuivumassa; nyt kun tarvitaan kannustusta ja rohkaisua terveisiin elämäntapoihin. Nyt on aika kirjoittaa tunnustuksellinen kertomus: ”Näin minä onnistuin”.

Se oli Sotkun munkki, joka oli viimeinen pisara. Tai viimeinen pala. Sen jälkeen elimistö päätti, että nyt loppuu roskaruuan ahtaminen ja viestitti sanomansa ankaralla vatsanpoltteella. Monen päivän makkara-, sipsi- ja olutkuuri mökillä oli loppu.

Ihan tavallinen pidennetty mökkijuhannus kavereiden kanssa Säkylässä se oli ollut. Perinteisiin kuului käydä Huovinrinteellä munkkikahveilla. Taidettiin käydä kaksikin kertaa. Jälkimmäinen vaaleanpunainen pumada sai päätöksen syntymään: nyt alkoi karkkilakko. Ensimmäistä kertaa huomasi, että kyllä sillä vaan jotain merkitystä on, mitä suuhunsa tunkee.

Mökiltä päästyäni laadin suunnitelman, joka oli yksinkertaisuudessaan seuraava: en osta kaupasta ainuttakaan karkkia, en keksejä, en sipsejä enkä mitään muutakaan kaloripitoista turhaa. Ennen oli pieni karkkipussi osunut ostoskoriin käytännössä joka reissulla, ihan vaan tavan vuoksi. Suklaakeksipaketti oli aina kaapissa ja hupeni sieltä viimeistään viikon sisällä. Nyt tulisi tavoille muutos.

Tiesin, että on aivan turha kuvitella jotain kevytratkaisua, tyyliin ”ostan karkkia, mutta syön vain vähän… pistän loput kaappiin…”. Ei sellainen toimi. Peli on raakaa, kaikki tai ei mitään. Yhden helpotuksen sääntöihin tein: jos herkut ostaa joku muu, silloin saa syödä. Näin ei elämästä tule ihan ankeaa, eikä tarvitse kärvistellä salaattia järsien muiden lappoessa herkkuja. Mutta sinkkutaloudessa voi itse määrätä mitä kaupasta kantaa.

Tästä sainkin suorastaan filosofisen oivalluksen ja mikäli olisin hieman markkinahenkisempi, tuotteistaisin sen oitis. Uusi, mullistava laihdutusmenetelmä. Menetelmä, jossa saat syödä mitä vain kotoasi löydät. Menetelmä, josta voisi käyttää vaikkapa nimitystä Laihduttajan Kauppataistelu. Menetelmä, jossa joudut torjumaan kiusaukset vain kaupassa ollessasi.

Pointti on se, että jos pääsee kaupasta ulos ostamatta mitään turhaa, on voittanut. Kauppa on ainoa paikka, missä pitää kilvoitella ja vastustaa houkutuksia. Kun olet päässyt ovesta pihalle ilman ainuttakaan turhaa herkkua kassissasi, ei herkkuja löydy kodistasikaan! Kukaan ei niitä sinne kanna, ja kun niitä ei siellä ole, et voi niitä syödä. Kas näin yksinkertaista se on. Unohda Nutrilett ja kaalipaastot: Laihduttajan Kauppataistelu tuottaa taatusti tuloksia. Samalla säästät rahaa, eikä ponnistella tarvitse kuin vain harvoin, eli silloin kun kuljet sen karkkihyllyn tai jäätelöaltaan ohi. Ja kuvittele sitä nautintoa joka kerta kun selviät voittajana ulos. Muista laihdutusmenetelmistä poiketen Laihduttajan Kauppataistelu lihottaa ainoastaan lompakkoasi eikä vaadi rankkaa treeniä ja hikeä. Toki liikunta nopeuttaa tuloksia, mutta tarkoituksena onkin pysyvä ja järkevä elämänmuutos.

Nyt on yli puoli vuotta mennyt, eikä tule enää mieleenkään ostaa karkkia tai suklaakeksipakettia kaupasta. Ne eivät enää houkuttele. Vain pari ensimmäistä viikkoa olivat vähän vaikeampia, sen jälkeen kaikki on sujunut hyvin ilman ainuttakaan retkahdusta. Jos joku tarjoaa karkin tai viinerin, syön sen kyllä, mutta ei niitä kukaan eteeni selkä vääränä kanna. ”Ei kyläkakko lihota”, kuuluu huittislainen sanontakin. Kiloja on pudonnut 5, eikä niitä kai tästä kropasta enempää tarvitsekaan pudottaa, mutta onhan herkkuihin normaalisti hukkaan heitetty ja nyt säästetty rahasummakin jo ihan kiva saavutus. Parasta on kuitenkin mielihyvä siitä, että on tahdonvoimaa ja sitkeyttä toteuttaa se, minkä itselleen lupaa. Kyllä se sinultakin onnistuu.