torstai 19. kesäkuuta 2014

Mistä ne kirjat tulee?

Rauman kirjastot hankkivat vuosittain n. 16000 uutta nidettä, eli lainattavaa yksikköä (kirjoja, cd:itä, dvd:itä, nuotteja yms). Pääkirjastossa on yli 200000 nidettä. Miten kirjasto hankkii aineistonsa?

Kun päivässä uusia niteitä hankitaan melkein 45 kappaletta, on selvä juttu, ettei niitä paikallisesta kirjakaupasta käydä noutamassa. Kirjaston aineistonhankinta ja aineiston luettelointi tapahtuu koneella ja siihen osallistuu parikymmentä kirjaston työntekijää. Valtaosa tavarasta hankitaan yhden, Satakirjastojen yhteiskilpailutuksella valitun suuren aineistontoimittajan kautta, kirjaston aineistotietokantaan integroidun ohjelman avulla.

Suuria aineistontoimittajia on Suomessa käytännössä vain kolme, ja taistelu niiden kesken on veristä. Koska erilaiset kirjastokimpat ja muu kuntien välinen kirjastoyhteistyö ovat lisääntyneet, voivat lukuisat kunnat osallistua yhteiskilpailutuksiin, jossa aineistontoimittaja valitaan pidemmäksi ajaksi. Aineistontoimittajat lähettävät tarjouksensa, joissa otetaan huomioon paitsi hinta (toimittajan tarjoama alennus ovh-hinnasta), myös tilaamisen helppous ja palvelun toimivuus. Kilpailu suosii tällä hetkellä kirjastoja, sillä suurten sopimusten saamiseksi aineistontoimittajayritykset ovat valmiita tiristämään omat katteensa minimiin. Tämän vuoden alussa Satakirjastot saivat kaikkien aikojen edullisimman sopimuksen. Kirjojen kohdalla alennusprosentit ovh-hinnasta ovat jopa 45, ja lisäksi meidän ei enää tarvitse edes itse muovittaa kirjoja, sillä ne saapuvat valmiiksi muovitettuina halvemmalla hinnalla kuin mitä pelkkä muovi olisi meille maksanut.

Vaikka tänä vuonna Raumalla on käytössä hieman vähemmän rahaa aineistonhankintaan kuin viime vuonna, ei se kappalemäärissä juuri näy, koska hinnat ovat halventuneet. Kääntöpuolena isoilla sopimuksilla on se, että ala uhkaa monopolisoitua, kun sopimuksia saamattomat yritykset joutuvat nälkäkuurille. Sama toisaalta koskee myös voittaneita yrityksiä, jotka likistävät marginaalinsa niin pieniksi, että heidän oma työväkensä kärsii vaikkapa lomautuksista.

Kirjaston aineistovastaavat käyvät läpi aineistontoimittajan uutuusluettelot ja valitsevat niistä hankittavan materiaalin. Aineistonhankinnan osastonjohtaja käy vielä hankintaehdotukset läpi. Usein kirjat tilataan jo puolikin vuotta ennen niiden ilmestymistä. Tämä hiukan hankaloittaa budjetin seuraamista. Joskus voi käydä niin, ettei tilattu kirja edes ilmesty, tai sen ilmestyminen lykkääntyy. Uutuusluettelot olivat aikaisemmin sekä paperisia, että koneella, mutta tästä kesästä alkaen paperiversiota ei enää ilmesty. Koska hankintaohjelma on integroitu kirjastojärjestelmään, uudet tilauksessa olevat hankinnat tulevat automaattisesti asiakkaidenkin näkyville.

Kirjaston takaovelle tuodaan uusi kirjoja, cd:itä ja dvd:itä viikossa rullakkotolkulla. Vaikka kiireisimmät ajat ovat keväällä ja syksyllä, tapahtuu hankintaa ympäri vuoden. Saavuttuaan kirjat merkitään aineistotietokantaan saapuneiksi, niiden luettelointitiedot täydennetään ja yhdenmukaistetaan Satakirjastojen käytäntöjen mukaisiksi ja tämän jälkeen ne tarroitetaan. Kukin kirja saa yksilöllisen viivakooditarran, joka erottaa sen kaikkien kirjastojen muista kirjoista. Koska kirjat saapuvat valmiiksi muovitettuina, ovat ne tämän jälkeen jo valmiita vietäväksi uutuushyllyyn, kunhan hälytintarrat on laitettu.

Vaikka kirjastolla on sopimus yhden aineistontoimittajan kanssa, tämä ei kuitenkaan täysin sido hankintaa. Aineistoa siis saa ostaa vapaasti muualtakin, vaikka suoraan kirjailijalta. Yleensä muualta hankitaan Rauman alueella ilmestyviä omakustanteita ja muuta pienipainoksista materiaalia, joita aineistontoimittajilta ei saa. Nämä joudutaan luetteloimaan tietokantaan vanhanaikaisesti käsin, mikä vie huomattavasti enemmän aikaa. Valtaosaan kirjaston materiaalista saadaan luettelointi- ja kuvailutiedot, kansikuvat ja –tekstit automaattisesti, maksullisen luettelointipalvelun kautta.

Dvd:itä hankitaan myös jonkin verran yksityisten myyntiedustajien kautta. Dvd:itä ei koskaan voida ostaa tavallisesta kaupasta tai kioskista: kirjasto saa hankkia ainoastaan lainausoikeuksin varustettuja elokuvia. Ne maksavat huomattavasti enemmän kuin marketin elokuvat, ja valikoimakin on valitettavasti suppeampi. Sen sijaan musiikin hankinnassa ja lainauksessa ei ole rajoituksia.

Vuosittain kirjastoon hankittavan materiaalin määrä on siis suuri. Jos jostain syystä joku teos, jonka ehdottomasti kokoelmiin tahtoisit, jää ostamatta, lähetä meille vinkki. Ehkä toiveesi toteutuu!

Blogi jää nyt tauolle, 5 viikon kesäloma edessä. Vielä kun tarkenisi ilman takkia. Hyvää kesää!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Miki? Mikä??

Ihme, että se keksittiin vasta 2009, koska periaatteessa idea on hyvinkin yksinkertainen. Suomeen se tuli vuosi sitten. Kirjastosta sen saa: minikokoinen kirja eli miki.

Hollantilaisen yrityksen lanseeraama miki on vastaus kevyen kesä- ja matkalukemisen haasteeseen. Sen voi myös nähdä kilpailevan älypuhelimiin ja tabletteihin asennettujen kirjasovellusten ja muiden lukulaitteiden kanssa. Siis perinteinen kirja, mutta pienessä koossa. Ongelma oli seuraava: miten saada kirja pieneen kokoon pienentämättä kuitenkaan tekstiä ja paisuttamalla kirjan paksuutta? Yritys äkkäsi kääntää kirjan pystyasentoon: teksti, joka ennen mahtui yhdelle normaalille pokkarin sivulle, mahtuu nyt ylhäältä alas lukien kahdelle minikirjan sivulle. Kun paperina käytetään ohutta ”raamattupaperia” (on se hiukan paksumpaa sentään, mutta selvästi normaalia ohuempaa), kirjan paksuus ei kasva. Luettavuus säilyy ihan yhtä hyvänä kuin normaalistikin, ja näppärän sidoksen vuoksi kirja aukeaa ja sulkeutuu helposti. Kooltaan 12x8cm kirja on pienempi kuin kännykkäkoteloni! Ensimmäiset suomenkieliset minikirjat julkaistiin keväällä 2013, ja sen jälkeen niitä on julkaistu säännöllisesti.

Huonoja puolia minikirjasta on oikeastaan vaikea löytää, kun itse ajatukseen tottuu. Paperin ohuudesta johtuen teksti näyttää hiukan kuultavan läpi sivun vastapuolelta. En ole itse vielä minikirjaa kokonaisuudessaan läpi lukenut, joten en tiedä, haittaako tuo läpikuultavuus käytännössä, esimerkiksi tietyssä valossa. Teksti on normaalin kokoista, ellei hiukan isompaakin, joten sen puolesta ei ole ongelmia. Kirjaa pidetään yhdellä kädellä, ja sivujen kääntely alhaalta ylös saattaa alkuun oudoksuttaa, mutta eiköhän siihen totu. Luulisi, että minikirja olisi loistava ajantappoväline esim. junamatkan aikana, ja mahtuu pienempäänkin käsilaukkuun. Itse asiassa se mahtuu periaatteessa vaikka housuntaskuun.

Kirjastot suhtautuvat perinteisesti hieman epäillen erikoisen kokoisiin tai –muotoisiin kirjoihin. Ne ovat hankalia muovittaa ja hyllyttää. Kun pokkaritkin ovat puritaanisiempien mielestä hiukan kakkoskastia kirjastokäytössä, koska niiden kestävyys on kovakantisia huonompi, ei minikirjaan aluksi suhtauduttu kovin innokkaasti.

Nyt kuitenkin näyttää, ettei kyseessä ole pelkkä nopeasti ohimenevä muoti-ilmiö, joten Rauman pääkirjastoon on hankittu 33 eri minikirjateosta, ja lisää hankitaan, kun lisää ilmestyy. Kirjoilla on ainakin aluksi kahden viikon laina-aika, ja ne on sijoitettu pikalainahyllyn yhteyteen. Pikkuisen koon vuoksi niitä olisi hankala hyllyttää normaalien kirjojen joukkoon. Pikalainahylly sijaitsee pääkirjaston palvelutiskiä vastapäätä.

Lähes puolet kirjoista näyttäisi olevan lainassa, joten monet ovat jo mikit löytäneet. Tarjolla on suosituimpia tuoreita lukuromaaneja ja dekkareita. Käy sinäkin tutustumassa ja hommaa kesäterassille rentouttavaa ja taatusti kevyttä luettavaa!