perjantai 26. elokuuta 2011

Heti aamulla kirjastoon

Aukioloaikamme senkun laajenevat. Syyskuun alusta lukien avaa pääkirjasto lainausosastonkin jo klo 9 joka päivä, maanantaista lauantaihin. Että tervetuloa vaan aamuvirkut, sankoin joukoin. Lukusalihan on jo perinteisesti auennut yhdeksältä, mutta edellisessä blogissa kertomani aamutoimet vievät lainausosaston puolella niin paljon aikaa, ettei niitä ehditä ennen yhdeksää saamaan valmiiksi, vaikka paikalle tullaan osin jo ennen kahdeksaa. Päätettiin kuitenkin kokeilla toista lähestymistapaa: onhan meillä lainaus- ja palautusautomaatit ja hakuohjelmat, joilla etsiä materiaalia. Miksei aamun ensimmäistä tuntia voisi hoitaa pääasiassa asiakkaiden itsepalveluna, tehdä aamuhommia kuten ennenkin, mutta päästää asiakkaat etsimään, lukemaan ja lainaamaan omin päin? Mitäpä se oikeastaan haittaisi, vaikka hyllytys jatkuisi vielä, kun asiakkaita on jo talossa? Päätimme, ettei se haittaa. Kokeillaan.

Aamulla kello 9-10 välisenä aikana pidämme vain yhden kirjastonhoitajan tiskissä. Muut jatkavat aamutöitään normaalisti; palvelevat ja neuvovat toki, jos heiltä jotain kysyy. Kirjastossa saa aina ja poikkeuksetta kysyä henkilökunnalta. Ei tarvitse pahoitella edes; vastaaminen on kirjaston työntekijöiden tehtävä, ja siitä saa palkkaa. Ei kovin paljon, mutta saa kuitenkin. Joten kun on jotain kysyttävää, niin rohkeasti hihaan kiinni, vaikka virkailija olisikin hyllyjen välissä kiireisenä hyllyttämässä. Kyllä ne kirjat saa hyllyyn myöhemminkin.

Ihan tavallisessa lainauksessa ja palautuksessa toivomme kuitenkin asiakkaiden käyttävän aamuisin mieluusti automaatteja. Tiskissä oleva hoitaja käy nimittäin läpi muun muassa muista kirjastoista tulleita varauslistoja, ja joutuu siksi hakemaan kirjoja hyllystä eri puolilta kirjastoa. Hän ei siis voi pönöttää koko aikaa paikallaan. Tämän vuoksi voi asiakas joutua joskus hetkisen odottelemaan virkailijan paluuta. Jos haluaa maksaa maksuja, tai on jotain muuta erityistä asiaa, niin pikkuodottelun jälkeen asia varmasti hoituu. Tuskinpa siinä minuuttitolkulla joutuu odottamaan kuitenkaan.

Mistä tulikin mieleeni, että jotenkin kummasti kirjasto on paikka, jossa ei ole totuttu jonottamaan. Usein ahdistus lienee tosin paljon enemmän henkilökunnan puolella kuin asiakkaan päässä, jos tiskille syntyy parin asiakkaan jono. Apua, kauhee jono, eikai noi nyt suutu.. Muistan itsekin Euran-vuosilta, kuinka hikipäässä yritti tiskillä hoitaa jotain tiedonhakutoivetta tai kaukolainaa, ja tuntui, että jono kasvaa ja kasvaa, vaikka todellisuudessa tapahtumaan meni minuutti tai pari, eikä jonoon ehtinyt kertymään kolmea ihmistä enempää. Pankkiin kun menet, saat jonotusnumeron ja puolen tunnin päästä pääset tiskille, jollet ole nukahtanut tai kuollut janoon sitä ennen. Ei sitä hirveästi siunailla, se vaan on niin. Kerran kävin ruokatunnilla katsastuskonttorilla ottamassa yhden auton pois seisonnasta. Syömään en sitten ehtinytkään, kun liikkumaton jono ulottui lähes ulko-ovelle. Kirjastossa sen sijaan on totuttu nopeaan palveluun, eikä vuoronumeroita tulla jakamaan jatkossakaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni kuitenkin käyttää hyväkseen aamuaukioloja, tuli sitten ruuhkaa tai ei. Lainausluvut ovat olleet pienessä nousussa tänäkin vuonna, ja Satakunnan pisimmillä aukioloajoilla yritämme piristää niitä edelleen. Lähikirjastojen aukioloaikoihin ei puututtu, koska henkilökunnan määrä niissä ei pidempiin riitä. Hienosti niitäkin käytetään: viime vuonna lähikirjastoista, kirjastoauto mukaan lukien, tehtiin 400 000 lainaa! Hivenen monumenttimaisen ja kuulemma jonkun mielestä liian juhlavan pääkirjaston vastapainoksi ne tarjoavat kodikkuutta ja tuttua, turvallista, henkilökohtaista palvelua.

Tässä linkki kirjaston uusiin aukioloaikoihin. Tervetuloa!

perjantai 5. elokuuta 2011

Mitä ne tekee siellä?

”Miksi virkailijat tulevat jo kahdeksaksi töihin, vaikka kirjasto avataan vasta klo 12? Mitä ne tekee siellä?”, kysyi minulta kerran kunnanjohtaja ihmetellessään pääkirjastonsa aukioloaikoja. Kysymys on klassinen ja useasti esitetty, ja koska uteliaisuus ulottuu päättäjätason huipulle asti, niin onhan se hyvä tässä hieman valaista, mitä ne tekee.

Aamun perushommia on ensinnäkin hyllyttäminen. Rauman kirjastot lainaavat kuukaudessa noin 70 000 nidettä (kaikkia kirjastosta löytyviä lainattavia kutsutaan niteiksi). Lähes sataprosenttisesti ne myös palautetaan takaisin kirjastoon ja pitää laittaa henkilökunnan toimesta hyllyyn oikealle paikalleen. Just eikä melkein oikealle paikalle. Hyllytystä saattaa ulkopuolinen pitää helppona ja rutiininomaisena työnä – kaikkihan nyt aakkostaa osaa, kuulemma – mutta kun luokkia on kymmenittäin, teoksia yli 200000 (pääkirjastossa pelkästään) ja jokaiselle teokselle vain yksi oikea paikka, niin tottunutkin tekee joskus kiiresssä virheitä. Yleisten kirjastojen luokittelujärjestelmään (YKL) perustuva kymmentasoinen luokitusjärjestelmä ei ole kaikkein itsestään selvin eikä helpoin omaksuttava. YKL-numero löytyy kirjan selän tarrasta, ja on esim. romaaneilla 84.2 ja metsästystä käsittelevillä tietokirjoilla 67.61 ja syömishäiriöistä kertovilla tietokirjoilla 59.5612. Mitä enemmän numeroita pisteen jälkeen, sitä tarkemmin kirjan aihealue on jaettu. Saman luokan kirjat menevät samaan hyllyyn. Kaikkia luokkia ei tosin ole joka kirjastossa käytössä. Vaikka aakkoset siis saisikin oikein, sijoittaa yhdenkin numeron huolimaton katsominen kirjan aivan väärään hyllyyn, josta sitä on jälkeenpäin todella vaikea löytää. Hyllytys on näin ollen ratkaisevan tärkeä työtehtävä koko kirjaston toiminnan kannalta.
YKL-luokittelun lisäksi kirjoja voidaan jakaa eri hyllyihin myös teeman mukaan tarkemmin: esim dekkarit ja sotaromaanit ovat samaa 84.2 –luokkaa, mutta Rauman kirjastossa kuitenkin omissa hyllyissään, jolloin samasta aiheesta kiinnostuneet löytävät ne helpommin.

Joka päivä pääkirjastossa hyllytetään keskimäärin ainakin tuhatkunta nidettä oikeille paikoilleen, pääasiassa aamuisin. Palautettujen lainojen lisäksi kirjastoon tulee tietenkin jatkuvasti uutta materiaalia: kirjoja, lehtiä, cd:itä, ties mitä. Sanomalehdet pitää saada heti samana aamuna hyllyyn, ja aikakauslehdetkin mahdollisimman pian. Aikakauslehdet merkitään saapuneeksi tietokantaan, ja niihin tulostetaan lainatarra, ne leimataan ja joissain kirjastoissa vielä muovitetaankin. Rauman pääkirjaston lukusaliin tilataan yli 400 aikakauslehteä ja yli 50 sanomalehteä, joten lehtisalissa riittää puuhaa materiaalin käsittelyssä joka päivä. Rikki menneiden kirjojen korjaaminen on myös lehtisalin tehtävä.

Uusiakin kirjoja tulee jatkuvasti. Viime vuonna Rauman kirjastoihin hankittiin yli 18000 uutta lainattavaa nidettä, ja kaikki ne täytyy luetteloida tietokantaan, tarroittaa, muovittaa ja laittaa esille. CD-levyt ja DVD:t saavat vielä hälytintarratkin. Kevät ja syksy ovat kiireisintä aikaa, mutta materiaalia tilataan ympäri vuoden, yleensä jo kuukausia ennen kuin teos on ilmestynyt. Aineistonhankkijat käyvät läpi kustantajien kirjaluetteloita, ja aineisto tilataan kirjastotietokantaan integroidun ohjelman avulla. Kuorma-autot lappavat rullakoita kirjaston takaovelle, ja joka ainoa kirja merkitään saapuneeksi, luetteloidaan ja asiasanoitetaan (kirjan aihetta kuvailevat hakusanat), tarroitetaan ja muovitetaan ja lopuksi hyllytetään, jotta asiakas kirjan löytää ja lainaksensa saa.

Tämän lisäksi ovat kirjakuljetukset muista lähikirjastoista ja kaikkialta Satakirjastoista. Ne tulevat isoissa laatikoissa, ja yhdessä kuljetuksessa saattaa olla toistakymmentä laatikollista kirjoja, jotka pitää mahdollisimman pian palauttaa, tarkastaa varausten varalta, siirtää varaushyllyyn mikäli teos on varattu (luojan kiitos tekniikka nykyään hoitaa saapumisilmoitusten lähettämisen) tai hyllyttää normaalisti, mikäli varauksia ei ole. Kuljetusrumba pyörii lähes päivittäin, ja sen toimiminen mahdollistaa nämä yhden euron seutulainat kaikkialta Satakirjastoista sekä ilmaiset kuljetukset Rauman lähikirjastojen välillä. Mutta ne kirjat eivät liiku itsestään, eikä virheitä saa tapahtua. Jos tapahtuu, siitä kyllä kuulee.

Laskut, muistutukset ja perinnät pitää tietenkin hoitaa, pitää hakea muista kirjastoista tulleet lainapyynnöt hyllystä ja hoitaa ne valmiiksi seuraavaan kuljetukseen. Joku poistaa huonokuntoista materiaalia, toinen kokoaa pientä kirjanäyttelyä. Sitten laitetaan kassa ja kaikki tietokoneet ja laitteet toimintakuntoon. Tämän jälkeen voidaan avata ovet ja vuorossa olevat alkavat asiakaspalvelun. Takahuoneissa toki riittää vielä töitä koko päiväksi.