perjantai 18. kesäkuuta 2010

Rauman paras paikka

Kylläpä lämmitti toukokuun lopun Länsi-Suomen nuortenpalsta, jossa lähes sivun kokoisessa jutussa kerrottiin nuorten valitsemia parhaita paikkoja Raumalla. Heti ensimmäisenä, ja isoimmassa kuvassa oli Rauman pääkirjasto, jota valinnan tehnyt 17-vuotias neito kuvaili sanalla valoisa. Kyllähän parhaiksi paikoiksi oli nimetty myös Rauman jäähalli ja Rauman saaristo, mutta sen kestän kyllä.

Usein sitä ei huomaa ajatella, mikä onni on olla töissä paikassa, jonne asiakkaat tulevat vapaaehtoisesti ja useimmiten vielä kiittävät. Mikä muu virasto tai laitos pystyy tähän? Asiakkaiden kiitos on niin suuri voimavara, että surkeat palkatkin joskus pääsevät unohtumaan. Voiko vaikka ulosottoviranomainen tai katsastaja koskaan saada asiakkailta aitoa, iloista kiitosta työstään? Ainakaan päivittäiseen rutiiniin se ei taatusti kuulu.

Jos minulta olisi 80-luvun puolivälissä kyselty silloisen kotikaupunkini Huittisten parasta paikkaa, niin kyllä se kirjasto olisi ollut. Muistan vieläkin tarkasti ne jyrkät porrasaskelmat, jotka johtivat nykyisin nuorisotilana toimivan 30-luvun punaisen puurakennuksen eteisestä kirjastotiloihin. Silloin ei rakennusten esteettömyys ollut vielä ajatuksissa, pyörätuolilla ei kirjastoon ollut asiaa. Irtonainen harmaa muovimatto painui jalkojen alla, nuortenosasto oli heti ovesta vasemmalla. Joskus aloitin lukemaan sitä alusta aakkosjärjestyksessä, mutta väsyin jo ennen kuin sain A-kirjaimen loppuun.

Lainaustiskiä vastapäätä olivat puiset kortistokaapit. Sieltä selattiin, oliko kirjastossa jokin haluttu kirja. Muistaakseni sitä piti vielä tiskiltä kysyä erikseen, oliko kirja mahdollisesti lainassa. Kirjastokortti oli vaaleanpunainen ja pahvia. Kirjastokorttini numero oli 4105. Kirjojen takana oli tasku, johon laitettiin pahvinen eräpäiväkortti: joka kirjalla oli oma korttinsa, mistä näki edellistenkin lainojen eräpäivät.

Muutaman pöydän käsittävä ”lehtisali” oli lainaustiskin oikealla puolella, tiskin sivuitse taakse mentiin aikuistenosastolle, josta jo runsaan kymmenen vanhana raahasin äidin kauhuksi Stephen Kingin tiiliskiviä (ja vannoin painajaisiin yöllä herätessäni, etten koskaan sellaisia enää lue…ja luin kaikki monta kertaa uudestaan). 80-luvulla Kingikin kirjoitti vielä oikeasti pelottavia kirjoja, tässä aika ei kultaa muistoja.

Kortistolaatikon vierestä lähdettiin tietokirjaosastolle, jossa vuoden 1983 painos Gibbonsin koko maailman postimerkkiluettelosta sai harrastukseni vireille. Uutta painosta ei koskaan kirjastoon ostettu, mutta puhelinluettelon kokoinen ja näköinen luettelo oli minulla lainassa vuositolkulla. Muistaakseni ei ollut mitään rajaa, kuinka monta kertaa lainan sai uusia.

Aikuistenosaston perällä oli muutaman porrasaskelman korkeammalla hyllyjen ympäröimä käsikirjasto ja lukutila, jossa luettiin sarjakuvat, pelattiin kavereiden kanssa shakkia tai tehtiin läksyjä, joskus jopa esitelmiä. Kirjaston harmaapäisen klassinen täti tuli joskus rauhoittamaan menoa: ”SSSHHH!! Ei saa huutaa!”, ja silloin oltiin vähän aikaa hiljempaa.

Minulle kirjasto on aina ollut ensisijaisesti Huittisten vanha kirjasto. Sehän sinnitteli käytössä vielä koko 90-luvunkin, kunnes lopulta uusi, hieno ja iso kirjastorakennus saatiin aikaiseksi. Siellä en ole käynyt montaakaan kertaa. Toivottavasti pystyisin vaikuttamaan siihen, että 20 vuoden päästä joku muistelee, että hänen lapsuutensa ja nuoruutensa paras paikka Raumalla oli kirjasto.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kirjastoidean iskulauseita

Aurinko paistaa, on kesäkuu, on perjantai ja kello 16.00. Minä poika se vaan istun toimistossa ja tuijotan tyhjää Wordin sivua. Pitäisi tehdä blogi.

Onko tämä nyt sitä valkoisen paperin kammoa?

Lukija (noh, voihan heitä olla kaksikin...) tuskin raivostuu, jos tässä kohdassa hieman oikaisen ja lainaan jo aiemmin keväällä värkkäämääni tekstiä. Parempi nimittäin julkaista tarkkaan punnittua, kuin nopeasti ja väkisin väännettyä. Tässä on painavaa asiaa tiivistetyssä muodossa. Tiesitkö SINÄ tämän kirjastosta? Muistitko? On aika kerrata ja ajatella.

-Kirjasto on ekologisuuden ja kierrätyksen edelläkävijä. Jokainen kirja, jonka lainaat ostamisen sijaan, pienentää hiilijalanjälkeäsi!

-Kirjasto on tasa-arvon edelläkävijä. Kokoelmassa huomioidaan kaikki aatteet, näkemykset ja osapuolet. Kirjasto ei sensuroi!

-Kirjasto on teknologian edelläkävijä. Kirjastot toivat internetin ja tietotekniikan ensimmäisinä kaikkien käyttöön, tarjoten välineet ja opetuksen. Uudet innovaatiot löydät tulevaisuudessakin kirjastosta!

-Kirjasto on verkostoitumisen edelläkävijä. Kirjastot ovat toimineet maakunnallisessa ja valtakunnallisessa yhteistyössä jo vuosikymmeniä!

-Kirjasto on laaja. Kokoelmissa on kaikki: kirjat, musiikki, elokuvat ja paljon muuta!

-Kirjasto on ammattitaitoinen. Kirjaston työntekijöiden koulutustaso on säädetty lailla. 45 prosentilla kirjaston työntekijöistä tulee olla korkeakoulututkinto!

-Kirjasto on lähellä. Lähikirjastot ja kirjastoauto tuovat kirjaston kaikkien ulottuville. Kattavien verkkopalveluiden avulla voit käyttää kirjastoa melkein missä tahansa!

-Kirjasto on raumalainen. Kirjasto tukee paikallisia yhdistyksiä, taiteilijoita ja muita toimijoita tarjoamalla tiloja ja järjestämällä näyttelyitä ja tapahtumia!

-Kirjasto on halpa. Kirjastolaitos käyttää vain noin prosentin kaupungin budjetista ja tästäkin rahasta jopa yli puolet tulee valtiolta!

-Kirjasto on keidas. Kirjasto on paikka, jossa voi viettää aikaa, rauhoittua, opiskella. Kirjasto on paikka, jossa saa olla!

-Kirjasto on ainutlaatuinen. Kirjasto antaa kaiken tämän perimättä käytöstä maksua. Vastaavaa palvelua ei ole olemassa!

Mietipä.