perjantai 23. huhtikuuta 2010

Bill Gates, kirjastomies

Olin viime torstaina Yleisten kirjastojen neuvoston kokouksessa Helsingissä. Neuvosto on Suomen yleisten kirjastojen yhteistyötä koordinoiva ja yhteisiä kannanottoja muodostava elin, ja siinä on edustajat jokaisesta maakunnasta ja maakuntakirjastosta. Toimin kolmatta vuotta neuvoston Satakunnan edustajana.

Kokouksessa vieraili varsin merkittävä vieras: Bill ja Melinda Gatesin säätiön kirjasto-ohjelman johtaja Deborah Jacobs piti esitelmän ohjelman toiminnasta. Lastenkirjastotyössä aloittanut, ja 11 vuotta Seattlen kaupunginkirjaston johtajana toiminut Jacobs vetää nykyään Gatesin säätiön kirjasto-ohjelmaa, joka toimii tällä hetkellä Usassa ja kymmenessä muussa maassa. Tarkoitus on tukea yleisiä kirjastoja tietotekniikan ja internetin saamiseksi kaikkien kansalaisten ulottuville. Säätiö lahjoittaa koneet, ja kouluttaa kirjaston työntekijät niitä käyttämään. Lisäksi myönnetään erityispalkintoja ja stipendejä; yhteensä rahaa on jo lahjoitettu 230 miljoonaa dollaria ja koneita 30 miljoonan dollarin edestä.

Gates alkoi tukea yleisiä kirjastoja jo 1997 Usassa ja ohjelma laajeni vuosituhannen vaihteessa kansainväliseksi. Meille, joille kirjastot ja internet ovat jokapäiväisiä itsestäänselvyyksiä, oli ajatuksia herättävää kuunnella Jacobsin esitystä ja faktoja maailmalta. Teknologia- ja informaatiokuilut maailmassa ovat tavattoman syvät; murto-osalla maailman ihmisistä on ne mahdollisuudet, joita suomalaisilla on. Esimerkkejä: Usassa vain 40% asukkaista omistaa internet-yhteyden. Maailmanlaajuisesti netti on vain joka kymmenennellä, siis 90% maailman ihmisistä ei käytännössä pääse vieläkään lainkaan internetiin. Romaniassa vuonna 2008 vain vajaalla 15 prosentilla kirjastoista oli internet-yhteys, köyhimmissä maissa ei toimivaa kirjastoverkkoa, netistä puhumattakaan, ole lainkaan. Gatesin säätiö toimii mm. Botswanassa, jossa pelkästään veden ja sähkön saaminen kirjastoihin on työn takana. Kehity siinä sitten ja globalisoidu.

Kyynikko tietenkin sanoo, että kehitysohjelmallaan Gates sitoo kehitysmaat Microsoftin verkkoon, ja totta kai ohjelma on myös hyvää markkinointia. Pelkkää teatteria se ei kuitenkaan ole: tietokoneita ei vain dumpata kirjastoihin, vaan ohjelmaan pääsy edellyttää myös valtiolta panostusta kirjastolaitokseen: kunnolliset puitteet, kunnolliset palkat, kunnollisen seurannan ja kehittämiseen sitoutumisen.

Jacobs näytti esittelyvideon, jossa haastateltiin latvialaisen kaupungin johtajaa. Perunapeltoa muistuttavan pääkadun varrella oli uusi iso kirjasto. Kaupunginjohtaja sanoi: on tärkeämpää, että kaupungissa on hyvä kirjasto kuin hyvät tiet. Hän oli tajunnut ne kehitysmahdollisuudet, jotka kirjasto tarjoaa ja osannut laskea siitä koituvan hyödyn kaupungilleen ja maalleen. Hän oli osannut ajatella budjettivuotta pidemmälle. Tiedon arvo ei vähene, vaan päinvastoin kasvaa sitä jakamalla. Ihmisten vapaa pääsy kaikkeen tietoon ja vapaat yhteydet toisiin ihmisiin ovat yhteiskunnan taloudellisen, tiedollisen sekä henkisen kasvun perusta.

Kuoppaistakin tietä voi kulkea, mutta jos ihmiset eivät kehity, viisastu ja ajattele omilla aivoillaan, tulee valtatiestäkin pelkkä kulissi ja koriste, mustien limusiinien paraatikatu. Ja ihmisistä ilman tietoa tulee paraatikadun reunalla lippua heiluttavia ihmisen kuoria; robotteja ja eläviä nukkeja.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

eKirjasto iAjassa

Apple esitteli maaliskuun lopulla vastineensa Amazonin Kindle-lukulaitteelle, iPadiksi ristityn, joka suuntaan venytettyä kosketusnäytöllistä puhelinta muistuttavan vehkeen. Suomessa nettipalstoilla laite sai melko paljon ivaa osakseen, ja sen hyödyllisyyttä ja käyttötarkoitusta ylipäätään ihmeteltiin. Suomessa lukulaitteita ei juurikaan ole käytössä, etenkin siksi, ettei suomenkielistä luettavaa ole. Hintakin vaikuttaa kovalta; Suomessa iPadista saa maksaa 500-850 euroa versiosta riippuen. Usassa myynti kuitenkin lähti voimakkaasti käyntiin, osin tietysti suuren hypetyksen voimalla. Nämä ”haluan ostaa ensimmäisenä ja jonotan vaikka yön yli sen vuoksi” –mainoskikkailut ovat jo arkipäivää erilaisten buumituotteiden osalta.

Kindle –lukulaitteeseen on saatavilla jo 450000 kirjaa ja lehteä. iPad yrittää perässä, ja Apple on solminut 5 suuren kustantajan kanssa oikeudet myydä kirjoja sähköisessä muodossa. Sähköisten kirjojen kauppa on Usassa käynyt vilkkaana. Ainakin itse lukulaitteita on tiettävästi myyty jo toista miljoonaa. Alun perin Kindle-kirjan maksimihinnaksi asetettiin 10$, mutta kustantajien painostus on tänä vuonna nostanut uutuuksien hintoja jopa kovakantista korkeammalle. Esimerkiksi Stieg Larssonin "Tyttö, joka leikki tulella" maksaa englanninkielisenä Kindle-versiona 13.62$, mutta kovakantisena romaanina vain 11.50$. Kindle-lukulaite itsessään maksaa Suomessa 340 euroa. Toisaalta teoksen vanhetessa kirjan aineettomuus alkaa laskea kustannuksia. Koska ei tarvita varastoja, voidaan suurimman suosion laskettua hintoja pudottaa selvästi. Larssonin trilogian edelliset osat maksavat Kindle-versiona enää vähän päälle 5$. Eikä tule postikuluja, eikä tila lopu kirjahyllystä kesken. Usassa Kindle jo toimiikin hyvin: kokonaisen teoksen saa ladattua lukulaitteelle minuutissa. Suomessa käyttö on kömpelöä, sillä teos on ensin ladattava tietokoneelle, ja sieltä lukulaitteelle, mikä luvalla sanoen kuulostaa hölmöltä. Lisäksi tarjolla on vain englanninkielistä aineistoa.

Äskettäin oli lehdessä juttua kiinalaisista nettikirjailijoista, jotka tuottavat tekstiä jatkokertomuksena, ja ihmiset latailevat/tilaavat sitä suoraan kännyköihin. Missä ovat eurooppalaiset sähkökirjat ja niiden kustantajat, kyselivät kiinalaiset, ja ihmettelivät eurooppalaisten teknistä alkeellisuutta. Niin missä? Elisa jo ainakin välittää äänikirjoja netin kautta Suomessa, ja nettiromaaneita julkaistaan Euroopassa säännöllisesti, mutta pääasiassa e-kirjapalvelut ovat vielä erikoisuuksia eivätkä valtavirtaa. Muutos on kuitenkin tulossa vääjäämättä, ja kirjastot ovat (jälleen kerran) teknisen kehityksen kärjessä. Lukulaitteita lainataan jo eräissä kirjastoissa Suomessa.

Rauman kirjastossa otettiin maaliskuun alussa käyttöön ePress –palvelu, jossa on tarjolla 75 paikallissanomalehteä digitaalisina näköispainoksina. Kuvaruudulta näet päivän lehden täsmälleen oikeannäköisenä mainoksineen kaikkineen, ja voit lisäksi hakea monipuolisesti tekstiä yhdestä tai vaikka kaikista lehdistä. Palvelussa on kahden viimeisen kuukauden lehdet, ja nimekkeitä löytyy Kuhmolaisesta Pietarsaaren Sanomiin ja Östra Nylandiin saakka. Sen mikä on painetun kirjan ja lehtien kohtalo tulevaisuudessa, päättänevät lukijat. He tekevät valinnan painetun ja digitaalisen aineiston välillä: onko kirjaa mukavampi lukea lukulaitteelta vai paperilta, ja onko vaikkapa lahjaksi annettu e-kirja yhtä hyvä, kuin fyysinen versio?

Mutta miten lopulta käy kirjaston, kun kaikki alkaa olla iSitä ja eTätä? Kuka lainaa kirjoja kirjastosta, jos kuudenkympin vuosimaksulla saat netistä kaikki maailman teokset lukulaitteellesi? Vaikkakin tällä hetkellä sähköisten kirjojen hinnat ovat teoskohtaisia, uskon, että lopulta päädytään samaan periaatteeseen kuin musiikin kanssa: maksat käyttöpalvelusta, et yksittäisestä teoksesta. Rajattomasti materiaalia vuosimaksulla.

Toisaalta… sehän on kuin kaupunginkirjasto: 60 euron vuosimaksu kattaa kaiken. Ei mitään uutta siis. Erona Kindleen meillä on tietysti myös palvelu. Eivätkä meidän kirjamme häviä, jos lukulaite putoaa lattialle. Ja onhan meillä lisäksi paljon muutakin, kuin vain kirjoja ja lehtiä ja niiden lainausta.

Niin se vain on: tulevaisuus on jo täällä! Heti aamulla jonottamaan!