Bill Gates, kirjastomies

Olin viime torstaina Yleisten kirjastojen neuvoston kokouksessa Helsingissä. Neuvosto on Suomen yleisten kirjastojen yhteistyötä koordinoiva ja yhteisiä kannanottoja muodostava elin, ja siinä on edustajat jokaisesta maakunnasta ja maakuntakirjastosta. Toimin kolmatta vuotta neuvoston Satakunnan edustajana.

Kokouksessa vieraili varsin merkittävä vieras: Bill ja Melinda Gatesin säätiön kirjasto-ohjelman johtaja Deborah Jacobs piti esitelmän ohjelman toiminnasta. Lastenkirjastotyössä aloittanut, ja 11 vuotta Seattlen kaupunginkirjaston johtajana toiminut Jacobs vetää nykyään Gatesin säätiön kirjasto-ohjelmaa, joka toimii tällä hetkellä Usassa ja kymmenessä muussa maassa. Tarkoitus on tukea yleisiä kirjastoja tietotekniikan ja internetin saamiseksi kaikkien kansalaisten ulottuville. Säätiö lahjoittaa koneet, ja kouluttaa kirjaston työntekijät niitä käyttämään. Lisäksi myönnetään erityispalkintoja ja stipendejä; yhteensä rahaa on jo lahjoitettu 230 miljoonaa dollaria ja koneita 30 miljoonan dollarin edestä.

Gates alkoi tukea yleisiä kirjastoja jo 1997 Usassa ja ohjelma laajeni vuosituhannen vaihteessa kansainväliseksi. Meille, joille kirjastot ja internet ovat jokapäiväisiä itsestäänselvyyksiä, oli ajatuksia herättävää kuunnella Jacobsin esitystä ja faktoja maailmalta. Teknologia- ja informaatiokuilut maailmassa ovat tavattoman syvät; murto-osalla maailman ihmisistä on ne mahdollisuudet, joita suomalaisilla on. Esimerkkejä: Usassa vain 40% asukkaista omistaa internet-yhteyden. Maailmanlaajuisesti netti on vain joka kymmenennellä, siis 90% maailman ihmisistä ei käytännössä pääse vieläkään lainkaan internetiin. Romaniassa vuonna 2008 vain vajaalla 15 prosentilla kirjastoista oli internet-yhteys, köyhimmissä maissa ei toimivaa kirjastoverkkoa, netistä puhumattakaan, ole lainkaan. Gatesin säätiö toimii mm. Botswanassa, jossa pelkästään veden ja sähkön saaminen kirjastoihin on työn takana. Kehity siinä sitten ja globalisoidu.

Kyynikko tietenkin sanoo, että kehitysohjelmallaan Gates sitoo kehitysmaat Microsoftin verkkoon, ja totta kai ohjelma on myös hyvää markkinointia. Pelkkää teatteria se ei kuitenkaan ole: tietokoneita ei vain dumpata kirjastoihin, vaan ohjelmaan pääsy edellyttää myös valtiolta panostusta kirjastolaitokseen: kunnolliset puitteet, kunnolliset palkat, kunnollisen seurannan ja kehittämiseen sitoutumisen.

Jacobs näytti esittelyvideon, jossa haastateltiin latvialaisen kaupungin johtajaa. Perunapeltoa muistuttavan pääkadun varrella oli uusi iso kirjasto. Kaupunginjohtaja sanoi: on tärkeämpää, että kaupungissa on hyvä kirjasto kuin hyvät tiet. Hän oli tajunnut ne kehitysmahdollisuudet, jotka kirjasto tarjoaa ja osannut laskea siitä koituvan hyödyn kaupungilleen ja maalleen. Hän oli osannut ajatella budjettivuotta pidemmälle. Tiedon arvo ei vähene, vaan päinvastoin kasvaa sitä jakamalla. Ihmisten vapaa pääsy kaikkeen tietoon ja vapaat yhteydet toisiin ihmisiin ovat yhteiskunnan taloudellisen, tiedollisen sekä henkisen kasvun perusta.

Kuoppaistakin tietä voi kulkea, mutta jos ihmiset eivät kehity, viisastu ja ajattele omilla aivoillaan, tulee valtatiestäkin pelkkä kulissi ja koriste, mustien limusiinien paraatikatu. Ja ihmisistä ilman tietoa tulee paraatikadun reunalla lippua heiluttavia ihmisen kuoria; robotteja ja eläviä nukkeja.