24/7

Täydellinen vapaus lienee ihmisen ikiaikainen unelma. Utopia joka hetkessä olevasta vapaudesta valita ja toteuttaa mieltymyksiään oman pään mukaan. Haluan jotain; teen sen, saan sen. Olen joka paikassa, kaikkien kanssa, kaikki on ulottuvillani ja mahdollista ponnistelematta.

Näin meille ainakin uskotellaan. Kaupallistetussa yhteiskunnassa vapaus on vapautta ostaa ja käyttää. Vapautta valita rajattomasta määrästä vaihtoehtoja. Onko se vapautta? Eivätkö rajattomat valinnanmahdollisuudet itse asiassa rajaa vapauttamme, johda ylikuormitukseen ja valinnanvaikeuteen? ”Valitse minut! Valitse minut!” vaihtoehdot huutavat miljoonien äänten kuorona. Minkä minä valitsen kaikessa tässä vapaudessani? Valitsinko sen, jota halusin eniten? Valitsinko sen, joka huusi kovimmin? Valitsinko sen, mihin minulla oli varaa? Huijattiinko minua??

Elintarviketyöläisten liitto SEL on lakossa, koska liitto ei hyväksynyt työnantajapuolen ehdotusta työaikarajoitusten väljentämiseksi. Liiton mukaan esitys sallisi 10-tuntiset työpäivät ja 6-päiväiset työviikot ilman ylityökorvauksia. Aikaisemmin viime kuussa hallitus vapautti kauppojen aukioloajat, niin että isotkin liikkeet voivat pitää ovensa auki vaikka vuorokauden ympäri joka päivä. No mitäs huonoa siinä sitten on, jos pääsee sunnuntaina kauppaan? Enää ei tarvitse sunnuntai-iltana maksaa maitotölkistä kiskurihintaa kioskilla, tai sinnitellä marketin perjantairuuhkassa. Sunnuntaina on kaupoissa tilaa, ja jos suklaalevyn himo iskee kello 3 yöllä, niin siitä vaan, kauppaan ja valitsemaan.

Kuten useimmat viime vuosien lakimuutoksista, on tämäkin muutos tehty suuren rahan toiveiden mukaisesti. Niinpä voittajia eivät ole kuluttajat, kuten voisi näyttää, vaan suuret kauppaketjut. Jo hyvin lyhyessä ajassa on nähty, että rajoittamaton aukiolo on lisännyt vain suurien ketjujen myyntiä. Niillä nimittäin on varaa ja resursseja pitää ovia auki vaikka vuorokauden ympäri. Pienet liikkeet sen sijaan kuihtuvat. Kauppias ei voi olla aina töissä, eikä hän pysty palkkaamaan liikkeensä ylläpitoa ympäri vuorokauden. Pienelle yksikölle on kaikki muutenkin kalliimpaa ja siksi hinnatkin ovat korkeammat. Mitä rikkaampi olet, sitä vähemmän mistään maksat. Niin toimii suuruuden ekonomia. Lopulta käykin niin, että näennäinen vapauden lisääminen johtaa pienempien toimijoiden häviämiseen ja kuluttajan valinnanvapauden kaventumiseen.

Suomen Akatemian tutkijatohtori Timo Anttila uskoo, että kaupallisten palveluiden ”työaikakäsitteiden laajentaminen” (mikä hieno eufenismi!) johtaa väistämättä siihen, että myös julkisten palvelujen aukioloaikoja halutaan laajentaa. Miksi virastot ovat auki 9-16, miksei meillä ole 24/7 –päiväkoteja? Monessa kirjastossa pidempien aukiolojen vaatimukset ovat arkipäivää, ja nimenomaan kirjasto on julkisista palveluista ehkä ainoa, jolla vaikkapa sunnuntaiaukiolo alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Verrattaessa kirjastoa ja Prismaa havaitaan kuitenkin yksi perustavaa laatua oleva ero: kirjasto on verovaroin rahoitettu peruspalvelu, jonka suora rahallinen tuotto on pieni ja resurssit rajalliset. Jos haluamme, että kirjasto on auki 24/7, se on kyllä mahdollista, mutta siihen tarvitaan rahaa. Kuten kauppa, ei kirjastokaan pysy auki itsestään: jonkun on oltava töissä. Jos pidämme kirjaston auki sunnuntaina, meidän täytyy maksaa työntekijöille sunnuntaipalkkaa. Jos meillä ei ole rahaa, voimme toki antaa palkan ylimääräisenä vapaapäivänä. Vaan: jos lauantaista saa yhden vapaapäivän ja sunnuntaista kaksi, niin kuka hoitaa työt viikolla? Kauppa voi maksaa yö- ja sunnuntaityöläisensä saamallaan voitolla, mutta julkinen palvelu ei voi niin tehdä. Joko resursseja lisätään, tai tyydytään niihin aukioloihin, jotka resurssit sallivat. Siitä ei ole kyse, etteikö sunnuntaityöhön saataisi tekijöitä. Tietenkin joku voisi ajatella, ettei ole oikein, että toiset joutuvat olemaan töissä sunnuntaina tai yöllä. Mutta onhan sellainen ajattelu kovin vanhanaikaista.

Onko näennäisesti vapaiden valintojen määrän jatkuva kasvu lopulta siunaukseksi? Onko oikein toivoa, että muut palvelevat minua vuorokauden ympäri, aina kun haluan? Onko hyvä asia, jos kaikki on aina auki? Kun kaikki kasvaa, suurenee, vilkastuu, nopeutuu ja tulee äänekkäämmäksi, pitää muistaa että on yksi asia, mitä yksikään lakiehdotus ei tuo lisää: ihmisellä on vain ne 24 tuntia vuorokaudessa. Se on raja, jota ei voi kasvattaa. Jos lopulta olemme yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat kaiken aikaa töissä tuottaakseen palveluja toisille, jotka ovat kaiken aikaa töissä, niin kuka enää ehtii näitä palveluita käyttää?

Työttömätkö? Ehei, hehän ovat myös aina auki.