maanantai 22. maaliskuuta 2010

Sammutetuin lyhdyin ilmastokriisiä torjumaan

Lainasin kirjastosta sähkömittarin. Juu, meiltä saa sellaisiakin, ihan ilmaiseksi, kuukauden laina-ajalla. Sähkömittarilla on helppo tarkkailla kodin sähkölaitteiden kulutusta ja löytää energiasyöpöt kompastelematta elämää vaikeuttaviin lillukanvarsiin. Nimittäin, vaikka onkin totta, että miljoona lillukanvartta on melkoinen kuorma, on erilaisten pikkuasioiden kanssa puuhastelu yleensä omiaan tyynnyttelemään enemmän huonoa omatuntoamme, kuin varsinaisesti vaikuttamaan juuri mihinkään mitenkään. Lisäksi miljoonan lillukanvarren kokoamiseen kuluu valtavasti energiaa.

Minulla on talossani suora sähkölämmitys. Tämän lisäksi on varaava takka, ilmalämpöpumppu ja osassa kämppää vielä lattialämmityskin. Ei mitenkään erityisen hyvin suunniteltu systeemi siis, vaan vähän niin kuin lastenlaulun housut: paikka paikan päällä. 60-luvun tiilitalo, joka on aina hiukan viileä, kesät talvet. Talvet erityisesti. Viime talvi oli lauha, ja tein kokeen: elin koko vuoden pelkästään puulämmityksen varassa, enkä laittanut pattereita enkä muuta lämmitystä päälle lainkaan. Pudotin sähkönkulutustani lähes kolmanneksen edellisvuodesta, ja tulos oli vain 60 % siitä, mitä talossa aiemmin asunut perhe kertoi kuluttaneensa. Kaikki illat kannoin puita liiteristä pilkkopimeässä ikuisessa tihkusateessa, joka tuolloin vallitsi. Opin pukemaan villapaidan päälle heti kun tulin töistä. Ymmärsin, etteivät Reinot olleetkaan vain vanhusten tohvelit, ja tavallaan ihan tyylikkäät. Aamulla saattoi keittiössä olla noin 15 astetta lämmintä, mutta hei, siksihän meillä on talvitakit! Reipas voimistelu lämmittää, ja televisiostahan olin jo luopunut vuotta aiemmin, eipähän kohmettunut iltaisin sohvalle.

Sähköä säästyi. Vaihdoin energiansäästölamppuihin, vaikka sähkölämmitteisessä talossa eron huomaa lähinnä kalvenneesta valosta ja entistäkin kylmemmästä ilmapiiristä. Uloskin laitoin lyhtyyn energiansäästölampun, ja ilman sähkömittariakin saatoin välittömästi todeta valtavan säästön: lamppu ei syttynyt lainkaan, jos oli astekin pakkasta. Oma lamppuni kuitenkin syttyi sen verran, että menin valaisinliikkeeseen ja ostin 10kpl pakkauksen 60 watin hehkulamppuja, ihan vain varalle. Tavallisesta kaupasta niitä ei enää hamstrauksen vuoksi saanut.

Kestin kuitenkin koko talven, ja olihan se mukavaa, kun sähkölaitoksen tasauslaskussa oli yli 250 euroa palautettavaa. Niinpä jatkoin askeettista linjaa seuraavana syksynäkin, taistellen energiankulutusta ja kylmyyttä vastaan. Hävisin. Kun kerran joulukuun alussa aamulla herätessäni lämpömittari näytti sisällä 13,8 astetta, nöyrryin ja laitoin patterit päälle. Jäätävän olohuoneen lattian sain ilman tossuja astuttavaan kuntoon lattialämmityksellä. Vilkaisin epäuskoisena kuinka sähkömittarin neula pyöri hyrränä, suljin sähkökaapin oven, enkä avannut sitä koko talvena. Menköön. Joskus vain tulee aika, jolloin ei enää jaksa välittää. Hankin digitelkkarin.

Palasin kohtuuteen. Lämmitän edelleenkin takan päivittäin, ja pattereiden termostaatti on säädetty 19 asteeseen, mikä riittää aivan mainiosti. Vieraat valittavat joskus vilpoisuutta, mutta itse olen jo tottunut. Kylmähän ei ole koskaan, on vain liian vähän vaatetta päällä. Sähkönkulutus on tänä talvena ollut 30% viime talvista korkeampi, mutta ovathan säätkin olleet poikkeukselliset. Tuskin kärvistelemällä maailma pelastuu, emme me voi jäädyttää itseämme hengiltä säästötalkoissa, vaikka se olisikin lopullinen ratkaisu energiapulaan. Pieni asennemuutos, tuhlaamisen lopettaminen, riittää.

Lauantaina 27.3. on vuosittaisen maailmanlaajuisen Earth Hour – kampanjan aika. Kello 20.30 sammuvat valot tunniksi kaikkialla, tarkoituksena kiinnittää huomio ilmastokriisin torjumiseen. Maaliskuun lopun pakkasissa ja lumituiskussa kahlailevalle suomalaiselle kannattaisi kyllä puhua ennemmin vaikka kampanjasta energiantuhlausta vastaan, joka saattaisi olla selkeämmin ymmärrettävä ja kannatettava päämäärä. Tavoitteena on nimittäin saada mukaan 3 miljoonaa suomalaista. Rauman kaupunkikin osallistuu, en tosin tiedä millä tavoin. Kirjaston valot ainakin ovat suljettuina tuohon aikaan muutenkin. Mutta voihan itse kukin ne valot pois räpätä, tunnin varmasti pärjää ilmankin. Ajankohta kyllä hieman harmittaa: nyt pitää katsoa Selviytyjät pimeässä.



1 kommentti:

  1. Joo, Selviytyjät pimeässä on kieltämättä ankeaa :)

    Joskus muinoin muistan lukeneeni, että jos jokainen vähentäisi kulutustaan 5%, sillä olisi jo merkitystä maailman pelastumisen kannalta. Usein nimittäin tuntuu, että energiansäästö/ilmastonmuutosuskoon tullut yrittää pihistää kaikesta mahdollisesta ja ajautuu lopulta ihan järjettömään elämään. Parempi siis, että jokainen yrittää parhaansa siinä, missä se sujuu kätevimmin.

    VastaaPoista