Kauhukylppäri

”Älä vaan sitä firmaa ota. Ne ei osaa tehdä ku ison laskun”, sanoi laattaliikkeen myyjä. ”No, tein jo sopimuksen… ja eikai se niin huono firma voi olla, kun on yli 10 vuotta jo toiminut…nätit nettisivutkin, ja nopeasti tuli urakkatarjous. Toinen firma ei ois ehtinyt rakentaa tämän vuoden puolella...”, sanoin minä.

Kesä 2008. Piti saada taloon uusi kylpyhuone suihkuineen ja vessoineen, jonkinlaisen tyhjän panttina olleen kodinhoitohuoneen tilalle. Koko tila piti purkaa ja tehdä uusiksi. Vessaa varten piti kaivaa viemärit. Vesieristää taatusti säännösten mukaisesti ja laittaa lattialämmitys. Vesiputket pintaan. Paljonhan se maksoi, mutta minkäs teet. Yli vuosi oli säästetty rahaa. Ja onhan paikallisen kotimaisen rakentajan valitseminen turvallinen vaihtoehto. Kalusteita ja tarvikkeita oli jo hankittu etukäteen pitkin vuotta, mitä mistäkin.

Elokuussa allekirjoitettiin sopimus ja urakan aikataulutus. Valmista piti olla ”ennen talvea”, ei sen kovempi kiire. Purkumiehet olivatkin paikalla heti seuraavalla viikolla. Ei mennyt kuin päivä, niin kodinhoitohuoneen tilalla oli paljas tiiliseinäinen ja betonilattiainen pölyinen tila. Pölyä oli kyllä olohuoneessakin, koska purkajat eivät olleet peittäneet kodinhoitohuoneen oviaukkoa, ja betonipöly täytti kämpän. No, se oli pientä ja lähti imuroimalla.

Muutaman viikon päästä tehtiin uusi lattia. Viemäröinnit vedettiin piirustusten mukaan. Valun piti antaa kuivua pari viikkoa. Kului pari viikkoa, kului pari lisää. Työmaalla ei tapahtunut mitään. Lopulta soittelin urakoitsijalle, joka sanoi, että työt alkavat viikon päästä. Viikon päästä joku olikin käynyt: purettuun huoneeseen oli tuotu 1000 watin lämpöpuhallin. Siellä se puhalsi, 24h/vrk. Varmaankin lämmittävät huonetta remonttimiehiä varten, järkeilin. Huoneen seinässä oli nimittäin vain ritilän peittämä reikä, josta kylmä ulkoilma puhalsi sisälle. Olihan jo pian joulukuu.

Joulukuu tuli, ei tullut remonttimiestä. Tuli lumi, tuli talvi. Tuli kylmäkin. Oli vain puhallin, joka jauhoi sähkölaskua, täysin purettu tiiliseinäinen huone, ei kylpyhuonetta, ei vessaa. Onneksi tilanne ei ollut täysin mahdoton, sillä talon toisessa päässä, erillisessä yksiössä, on vessa ja kylpyhuone. Sinne vain piti mennä ulkokautta, ja tila oli sisältäkin melkoisen viileä, kun suihkuhuoneessa ei ollut mitään lämmitystä, jollei virittänyt padan alle tulta. Lämmin vesi höyryää kivasti kahdessatoista asteessa. Jotenkin siihen tottui.

Minä olen hyvin pitkäpinnainen mies. Lehmän hermot, on joku sanonut. Alistuin jonkinlaisen fatalismin vallassa painajaiseeni, kävin töissä ja odotin. Tosin etupihalla hiljalleen lumeen hautautuva urakoitsijan peräkärry kertoi kaiken olevan totta, eikä painajaista. Tekstariyhteys urakoitsijaan ei tuottanut kuin epämääräisiä lupailuja, eikä lopulta niitäkään, enkä jotenkin iljennyt soitella jatkuvasti saman asian takia. En totta puhuen olisi halunnut koko ukkoa enää nähdäkään. Siis kylpyhuoneen valmistuttua. Kävin sulkemassa kylppärin raunioni lämpöpuhaltimen omin päin, kun se oli puhaltanut toista kuukautta, ja tukin seinässä olevan reiän styroxilla. Jossain vaiheessa joku oli käynyt työmaalla: puhallin oli laitettu uudestaan päälle.

Vuoden loppuun kestin. Sitten luin lehdestä, että firma on myynnissä. Se sai jotenkin minut hereille taas. Soitin firmaan ja sain urakoitsijan kiinni. Hän vakuutti, ettei firma ole menossa konkurssiin, ja kylppäri tulee kyllä valmiiksi. Puretussa seinässä oli kuulemma kosteutta, ja siksi siellä on puhallin. Ja itse asiassa ihan justiinsa nyt se seinä alkaakin olla kuiva. Sanoin, että käännyn kuluttajaviranomaisen puoleen, ellei remonttia tulla tekemään. Tullaan, viikon päästä.

Ja tultiinkin, eikä siinä mennyt kuin pari-kolme viikkoa niin kylpyhuone oli valmis. No, lattialämmitys nyt ei toiminut, mutta se korjaantui reklamoinnin jälkeen termostaatti vaihtamalla. Eihän se nytkään suoranaisesti lämmitä, mutta vesi kuivuu kuitenkin, kun sen pistää täysille. Niin, ja allaskaappia ei saanutkaan asennettua, se ei mahtunut aiottuun tilaan. Piti teettää mittojen mukaan sopiva, toisella suomalaisella ammattimiehellä. Teettäminen kesti toista kuukautta, piirustukset kuulemma hukkuivat välillä, eikä lopputulos ollut sellainen kuin sovittiin, mutta pääasia että toimii.

Olihan siellä vähän muutakin valittamista. Lattian kaato oli niin huonosti tehty, että lattiakaivon eteen kerääntyy suuri lammikko. Lammikko taas syntyy, koska suihkukaappi vuotaa liitoksestaan. Sitä ei saa korjattua, ellei koko kaappia pura ja irrota saumauksia. Kylpyhuoneen ovi on silminnähden vinossa ja saranat narisevat. Ikkunalistat ovat lähes irti ja niiden saumat irvistelevät. Kattolistoja ei ole lainkaan. Vessassa on kaksi ylimääräistä reikää seinässä. Siitä piti mennä vesijohtojen, mutta jostain syystä läpivienti siirrettiin toiseen paikkaan.

Ja se vessanpönttö: se lakkasi toimimasta kahden kuukauden kuluttua. Vesilukko tyhjenee ja viemäri pulputtaa, vesi laskee hitaasti. Ensimmäinen putkimies ei vikaa löytänyt. Irrotti vain pöntön ja totesi, ettei tukosta ole ja jätti laskun. Jätti laskun, ja pöntön kyljelleen vessan lattialle. Siinä se oli varmaan kuukausia, kunnes sain aikaiseksi kiinnittää sen takaisin. Sen irrotuksessa rikkoutuneen lattialaatankin vaihdoin. Jonkun aikaa vessa toimi jotenkuten, viime syksystä lähtien se ei ole enää vetänyt lainkaan.

Olen opiskellut netissä: viemäri ei saa korvausilmaa. Rakentaja ei ollut laittanut alipaineventtiiliä. Vessaa vedettäessä viemäriin muodostuu paine kuin polkupyörän pumpussa. Jos pitää sormea venttiilin päällä tiukasti, ei ilma pääse pois, eikä mäntää saa liikutettua. Pitää olla venttiili tai tuuletusputki, josta viemäri imee korvausilmaa, muuten viemäri ei vedä.

Vikaa ei saa sääntöjen mukaan korjattua, ellei lattiaa pura, sanoi toinen putkimies. ”Itse voi tietysti jotain patenttia yrittää, mutta mä en voi alkaa tekemään. Ikäviä tollaset viemäriongelmat.”