Kesä ja kirjat

Näyttää siltä, että juhannuksesta on tulossa todellinen kirjajuhannus. Sään puolesta nimittäin. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua kotona tai mökillä kirja kädessä ja kuunnella sateen ropinaa ulkona ja hyttysten ininää oviaukon verhon takana. Rakeet hakkaavat ikkunalautoihin ja kylmä syöksyvirtaus riipii muratit seinältä. Tarmo-sedältä lainattu soutuvene kolahtelee laituriin puolillaan vettä metristen vaahtopäiden riepoteltavana...

Tosin taitaa vaan kumminkin olla niin, että suomalainen juhlii juhannusta ulkona säästä riippumatta, vaikka väkisin. Tanhutaan, vaikka sataisi jääpuikkoja. Kyllä se grilli syttyy rankkasateessakin, kun pistää tarpeeksi sytytysnestettä.

Parin tunnin päästä alkaa meikäläisen ensimmäinen kunnollinen loma yli puoleentoista vuoteen. Juhannuksen jälkeen olen poissa maisemista kaksi viikkoa ja elokuussa pidän toisen samanlaisen pätkän. Ja juhannus tulee suomalaiskansalliseen tapaan kärvisteltyä mökillä, eikä varmaan kirja käteen eksy, satoi taikka paistoi. Sateenvarjo kouraan ja grillitassut käryämään. Tämä minulle anteeksi suotakoon. Ehkä kirjastoihmisen loma on lomaa kirjoista.

Kesällä kuitenkin luetaan paljon. Hesarissa oli juttua kesäkirjoista ja ihmisten lukutottumuksista kesällä. Voi havaita, että kesällä vaihdetaan kirjojenkin suhteen vapaalle: halutaan sekä fyysisesti että henkisesti keveitä teoksia. Dekkarit ja hömppäromantiikka tekevät kauppansa viimeistään ensimmäisen sadeviikon jälkeen kun sytytysneste on loppunut. Pokkarit ovat kesäkirjoina verrattomia: ei haittaa, vaikka kirja lojuisi nurmikolla tai toimisi välillä pannunalusena. Tarkoitan tietysti omia pokkareitanne, ei kirjastosta lainattuja, joita kohtelette silkkihansikkain. Kevyt pokkari ei rasita käsivarsia aurinkotuolissa lekotellessa eikä yleensä rasita myöskään helteen paahtamia aivoja.

Pokkarimarkkinat ovatkin kasvaneet tasaisesti. Pelkästään Loisto-sarjan pokkareita myydään vuosittain yli miljoona kappaletta. Nykyisin pokkarit myös kestävät käyttöä paljon paremmin kuin takavuosina. Monella lukijalla on vielä muistissa 70-80 –luvun onnettomat pehmeäkantiset, joista sivut irtosivat kertalukemalla. Koko kirja saattoi haljeta keskeltä liimauksen petettyä. Muovitettuna nykypokkari kestää kirjastokäytössäkin kevyesti 50 lainaa. Yhden kovakantisen hinnalla saa kirjasto ainakin 3 pokkaria; siksi etenkin monissa pienemmissä kirjastoissa on lisätty pokkarihankintaa ja näin saatu enemmän yleisön suosikkeja hyllyyn. Toki pokkarissa on huonomman kestävyyden lisäksi sekin huono puoli kovakantiseen verrattuna, että joskus teksti on aika pientä, ja saattaa olla heikkonäköiselle turhan rasittavaa lukemista. Tästä sain joskus Euran-vuosinani niin tulista palautetta eräältä asiakkaalta, että muistan sen loppuikäni. Tosin sivukirjastojen päänmenoksi juonittua salajuonta en edelleenkään tunnusta.

Kesän parhaan pokkarivalikoiman löydät kirjastosta.

Hyvää juhannusta ja kirjakesää kaikille!