No miten ois joku kirjailijavierailu?

Kirjaston oletetaan nykyään järjestävän paljon erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä. Siis ”päättäjät” ja suuria strategisia linjoja maalailevat visionäärit olettavat; asiakkaat olettavat lähinnä, että hyllyissä on kirjoja. Monet ovat edelleen siinä käsityksessä, että se on kirjaston perustehtävä: lainata kirjoja. Ja onhan se, vaikka virallisista strategioista kirjat puuttuvat nykyään jo lähes kokonaan. No, mainitaan Yleisten kirjastojen neuvoston strategiassa 2010-2015 sentään, että kirjasto ”ruokkii kaikenikäisten lukutottumuksia, mielikuvitusta ja tiedonhalua”. Se sujunee parhaiten laajalla kirjavalikoimalla.

Mutta muuten: kirjasto on strategioissa langatonta nettiä, etätyöskentelytiloja, sisällöntuotantoa, yhteistyötä eri toimialojen kanssa, olohuone, rauhallinen tila, elokuvaesityksiä, musiikinkuuntelua, kahvila, aamuisin ja sunnuntaisin auki + aktiivinen näkyjä mediassa. ”Kirjasto tukee yhteisöään tapahtumilla, tarjoamalla toimintatiloja ja osallistumalla yhteistyöhankkeisiin. Siellä kansalainen voi myös tuottaa ja tallentaa omia sisältöjään.” Nykymenoon verrattuna Rauman kirjaston perustamiskokouksessa 161 vuotta sitten kirjattu kirjaston tehtävä ”edistää palvelus- ja työväessä halua ja taipumusta saada vapaa-aikoina lukemalla hyödyllisiä ja tarpeellisia tietoja” vaikuttaa peräti vaatimattomalta tavoitteelta.

Hyödyn ja tarpeen käsite on laajentunut kattamaan myös viihtymisen ja elämykset. Sekään ei pelkästään riitä, vaan kirjaston tulisi tarjota myös tiloja ja mahdollisuuksia asiakkaiden itse tuottamaan toimintaan ja sisältöihin. Pitäisi olla jonkinlainen vapaa ja ilmainen kulttuurikeskus, joka antaa ihmiselle tiedot, tilat ja resurssit sekä vapaa-aikaan, että työhönkin. Liikunnan puolellekin jo monet kirjastot laajenevat, kun lainaksi voi saada vaikka kävelysauvat tai jumppanauhan.

Hyviä tavoitteitahan nämä ovat. Harmi vaan, ettei niihin kirjastoalan koulutuksessa ole panostettu kuin viimeiset vuodet. Useimmilla kirjastolaisilla ei ole koulutusta tapahtumien tuottamiseen, tiedottamiseen, mediassa toimimiseen, tietotekniikan uutuuksien hallintaan, laajaan yhteistyöhön yli kunta- ja hallintokuntarajojen tai sisällöntuottamiseen. Nämä tiedot ja taidot pitää omaksua omin päin. Monet ovat opiskelleet silloin, kun kirjastotyö oli kirjojen hankkimista, luettelointia ja tuntemista. Siksi joskus tulee vastarintaa: tuntuu, että kirjaston rajoja venytetään koko ajan. Kaiken aikaa pitää ottaa uusia palveluja käyttöön, hallita jostain ylhäältä syliin putoavia uusia tehtäviä ja omaksua tietoja ilman, että se perustehtävä kuitenkaan häviää tai muuttuu miksikään. Tehtäviä tulee siis koko ajan lisää, mutta henkilökunta vähenee. Tämä tuottaa joskus stressiä. Toki näin taitaa olla kaikilla aloilla.

Mutta kun olisikin palkkalistoilla joku tapahtumientuottaja. Joku, joka työkseen suunnittelisi ja toteuttaisi näitä kirjaston uusia tehtäviä ja voisi käyttää työaikansa kokonaan tähän, ”varsinaisen” kirjastotyön häiritsemättä, ja vapauttaen muiden voimavaroja enemmän perustehtäviin. Ja sitten kun vielä olisi rahaa näiden tapahtumien järjestämiseen ja niistä riittävästi tiedottamiseen. Suurin stressi nimittäin tulee yleensä siitä, kuinka saataisiin ihmiset paikalle näihin suurella vaivalla järjestettyihin tilaisuuksiin. On vaikea houkutella ihmisiä, kun erilaisia tapahtumia on muuallakin kaikki paikat täynnä. Kuinka tavoittaa yleisö? Jos paikalle kutsuu jonkun suuren nimen, on palkkiotoive yleensä sellainen, että vuoden tili hupenee kerralla tai parilla. Tonnilla ei ihmeitä tuoteta. Jos tilaisuus on kotikutoisempi, vaarana on, että tilaisuuteen ei tule kukaan. Onko nolompaa, kuin kirjailijavierailu ilman yleisöä? Se on pettymys kaikille; sekä esiintyjälle, että kirjaston henkilökunnalle, joka on stressannut tapahtuman järjestämiseksi ja siitä tiedottamiseksi. Kaikki vaiva on mennyt hukkaan. Siksi usein pyritään saamaan paikalle edes jonkinlainen yleisö, vaikka sitten kutsumalla tai puoliväkisin. Joskus kuitenkin käy mielessä ajatus, että onko mielekästä, jos kirjasto tuottaa sekä tapahtuman, että vielä yleisönkin paikalle?

Siitä huolimatta: näyttelyjä, kursseja, kirjailijavierailuja ja muita tapahtumia tullaan järjestämään tänäkin vuonna. Tule paikalle ja anna positiivinen elämys sekä itsellesi, että meille. Viime vuonna Rauman kirjasto tuotti itse tai tarjosi tilat yli neljällesadalle (kyllä!) virallisesti tilastoidulle oheistapahtumalle. Se on aika paljon se.

Menneisyyden kaikuja

”Kyllä se sit alkaa menemään, kun tottuu”, lohdutti haastattelija väliajalla. ”Kerrot vaan ton, mitä äskenkin kerroit”. Niin kai. Paperillahan se on ihan helppoa, ja ilman kameroita. Senkun vastaa haastattelijan kysymyksiin, jotka kaikenlisäksi on edeltä käsin käyty läpi. Helppoa kuin mikä. Aika jähmeältä se silti tuntui, kun kamera laitettiin päälle. Tämä oli sentään ensimmäinen kertani televisiossa (jos sitä 70-luvun lopun tv-välähdystä ei lasketa). No, meni purkkiin kuitenkin.

Hetkeni parrasvaloissa oli kyllä aika lyhyt. Rauma-TV:n ryhmä kävi tekemässä jutun pääkirjaston Rauma-huoneesta ja toisen mm. Finlandia-palkinnon vaikutuksesta lainauslukuihin. Siis kaksi keikkaa yhdellä iskulla, eli pari 5 minuutin haastattelua. Rauma-huonetta esiteltiin myös tuoreessa kaupungin tiedotuslehdessä, Rauma-kokoelman hoitajan, Uotilan lähikirjaston johtaja Anneli Näätäsen, kirjoittamassa artikkelissa.

Jaa mikä Rauma-huone? Rauma-huone on pääkirjaston yläkerrassa sijaitseva varsin viihtyisä, vanhahtavin Boknäs-kirjahyllyin ja muulla rekvisiitalla sisustettu kokoelmahuone, jossa säilytetään pelkästään Raumaan liittyvää ja raumalaisten tekemää aineistoa. Toisin kuin normaalit kirjaston kokoelmat, joista myös kaiken aikaa poistetaan aineistoa (kun kerran uutta hankitaan jatkuvasti lisää, mutta tila pysyy samana), Rauma-kokoelma on eräänlainen raumalaisen kulttuurin arkisto. Tarkoitus on kerätä jälkipolville suurin piirtein kaikki mahdollinen raumalaisten tuottama kirjallisuus, lehdet, musiikki, jopa erilaisten esitysten tallenteet. Huoneessa, ja sen yhteydessä olevassa varastossa on mm. raumankielinen aineisto, raumalaisten kirjailijoiden romaanit, Raumaa koskevat tietokirjat, Länsi-Suomi ja Uusi Rauma-lehdet hamasta alusta asti, kaikki Rauman keskusviraston tuottama materiaali, kymmenittäin erilaisia Raumalla joskus ilmestyneitä lehtiä ja lisäksi suuri määrä karttoja ja erilaisia pienpainatteita. Kokoelmaa on kerätty jo 50-luvulta lähtien.

Rauma-kokoelma on museomainen sikälikin, että siitä ei saa lainata, mutta paikan päällä aineistoa toki saa tutkia. Useimmista kirjoista toki löytyy lainattavakin nide kirjaston varsinaisesta kokoelmasta. Yleisimmin Rauma-huoneesta voi tavata sukututkijan tai kotipaikkakuntansa lähihistoriasta kiinnostuneen asiakkaan. Jotakuta kiinnostaa, mitä Raumalla tapahtui sinä vuonna tai päivänä kuin hän syntyi, joku toinen hakee jotain vanhaa kuolinilmoitusta tai taustamateriaalia erilaisiin tutkimuksiin. Jos haluat vaikkapa selvittää, mitä Olkiluodon ydinvoimalasta on raumalaisten lehtien yleisönosastopalstoilla sanottu vuosien varrella, suuntaat Rauma-huoneen varastoon. Tai ensimmäisenä kannattaa suunnata kirjaston työntekijän pakeille, että saat varaston oven auki. Itse huone on avoinna silloin kun kirjastokin.

Rauma-kokoelmaan otetaan kaikki raumalainen aineisto tyylisuunnasta riippumatta, mutta varsinkin musiikkia (erityisesti omakustanteet) voi joskus jäädä hankkimatta, jos kirjasto ei saa uutuudesta tietoa, eivätkä tekijät tiedä sitä meille tarjota. Siis: jos olet julkaissut vaikka pienen omakustannerunoteoksen tai bändisi on vääntänyt kasaan demon tai sinkun, niin tarjoa sitä kirjastolle. Me ostamme ainakin yhden kappaleen kokoelmaamme, emmekä esitä laatuvaatimuksia. Näin tuotoksesi säilyy jälkipolville ja liittyy osaksi raumalaista kulttuuriperintöä.

Ja kun kulttuuriperinnön säilyttämiseen päästiin, niin muistapa lähettää meille kirjastomuistojasi. Kirjasto on alkanut kerätä kaikkien raumalaisten muistoja kirjastosta eri ajoilta. Lyhyitäkin muisteluksia, tunnelmia, juttuja ja sattumia. Kuvia otamme erittäin mielellämme vastaan. Projekti on juuri startannut, ja pohjalle olemme saaneet muutamien raumalaisten kirjailijoiden muistoja, joita voi käydä nettisivuillamme lukemassa. Rauman kirjastosta on tarkoitus tehdä nettiin historiikki ja perustaa myöhemmin erityiset sivut kirjastomuistoille. Muistoja otetaan vastaan koko vuosi, ja siitäkin eteenpäin. Rauman 570-vuotisjuhlan kunniaksi on myös keskusvirasto keksinyt kerätä tänä vuonna raumalaisten muistoja kaupungistaan. Sinnekin voitte muisteluja lähettää. Mutta kirjastolle kirjastomuistot, me nimittäin keksittiin tämä idea ensin.