Muistaako joku vielä aikaa ennen tosi-tv –ohjelmia? Sitä aikaa, kun ei ollut kuin elokuvia, luontodokumentteja, muutama sarja, urheilua ja uutiset? Kun kanavia oli korkeintaan kolme? Nykyään kanavia on kymmenittäin ja niiden ohjelma-aika täytetään, siltä se ainakin tuntuu, lähes valtaosin tosi-tv:llä. Avaat minkä kanavan vain, niin aina sisustetaan, rakennetaan ja selviydytään. Ensin kokataan herkkuja ja seuraavan tunnin aikana laihdutetaan läskit pois.
”Tavallisten ihmisten” ”käsikirjoittamaton” ”tosi-tv” rakentuu lähes aina samalla kaavalla. Ohjelmaformaatti toki määrää käyttäytymisen nyanssit, mutta perusperiaate on se, että yksi vie aina kaiken ja muiden tehtävä on kärsiä, itkeä ja pudota. Tavikset kilpailevat jonkun kaikkitietävän asiantuntijaraadin tai muun ehdottoman auktoriteetin mieltymysten mukaisesti, unelmanaan nousta ainakin melkein yhtä hyväksi ihmiseksi kuin ko. auktoriteetti. Itket ja teet ja sitten ehkä lopulta saat kymppitonnin ja pääset suutelemaan jonkun puolijumalan kynsiä ja itket lisää silkasta kiitollisuudesta. Tosi-tv:hen kuuluu yleensä kovan raadannan periaate: vain lähes yli-inhimillinen kilvoittelu, kärsimys ja raudanluja tahto tuottavat kauden lopuksi voiton kaikkein parhaimmalle. Muut joutuvat pakkaamaan tavaransa ja lähtemään.
Erilaisissa sisustus- ja rakentamisohjelmissa formaatti on hieman erilainen. Näissä vastakkain ovat usein ”asiantuntijat”, jotka kilvoittelevat keskenään siinä, kuka esittää ja toteuttaa hienoimmat suunnitelmat jonkun taviksen mökillä tai pihassa. Itse rakentamista ei koskaan näytetä: ensin suunnitelmat ovat paperilla ja sitten parissa päivässä ryteikköinen torppa onkin muuttunut merenrantahuvilaksi, jonne epäuskoinen tavis tuo kaverinsa skoolaamaan, vuodatettuaan ensin onnen kyyneleitä asiatuntijatiimin osaamisen vuoksi. Asiantuntijat myhäilevät, ja alkavat valmistautua seuraavaan viikkoon ja vielä hienompiin suunnitelmiin. Rahasta ei ihmeemmin puhuta ja projektit valmistuvat ikään kuin itsestään.
Kelpaisi minullekin. Valitettavasti oikean taviksen elämä ei ole tosi-tv:tä, eikä piha rakennu itsekseen mainostauon aikana. TV tarjoaa unelmia, mutta toteutukseen tarvitaan kovaa työtä taikka sitten tosi paksua lompakkoa. Sellainen taas tavikselta puuttuu, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää työ. Työn osaaminen taas vaatii oppimista, ja oppiminen vaatii oppaita. Kirjoja ja lehtiä. Lukemista. Jotkut harvat ovat opiskelleet puutarhanhoitoa tai terassinrakentamista koulussa, mutta loput saavat oppinsa kirjoista, omin päin opettelemalla. Kaikki kirjat ja oppaat puolestaan saa kirjastosta.
Tänäkin kesänä Suomen pihoille nousee tuhansia kirjastovetoisia terasseja, grillipaikkoja, pihalaatoituksia, suihkulähteitä, aitoja ja pensasryhmiä. Hienoja tai vähemmän hienoja, mutta itse tai talkooporukalla tehtyjä kumminkin. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka suuri rahallinenkin merkitys kirjastolla voi olla, ja kuinka paljon kirjaston avulla saadut taidot ja ideat muuttavat ympäristöämme. Jos kirjastoa ei olisi, valtava määrä tietoa ja ideoita jäisi löytämättä, syventämättä ja käyttöön ottamatta. Joku kaupasta ostettu yksittäinen opus ei koskaan pysty kilpailemaan kirjaston tarjoaman valtavan tietoarsenaalin kanssa. Tuskin siihen pystyvät netin sirpalemaiset sivustotkaan. TV puolestaan antaa unelmia, mutta ei yleensä kerro niiden toteuttamisesta mitään.
Opettele sinäkin tänä kesänä joku uusi taito ja toteuta unelmasi, vaikka pienikin. Kirjastosta saat sekä unelmat että ohjeet niiden toteuttamiseksi.
Eikä sekään suuri synti ole, jos ottaakin pelkästään aurinkoa ja tyytyy kirja kädessä unelmoimaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti