tiistai 23. joulukuuta 2014

Luova tauko

Selailin satunnaisia blogeja tästä blogger.comista. Tai ei ne ihan satunnaisia olleet, vaan jostain kumman syystä keskittyivät aluksi lähinnä kirjallisuuteen. Kyllä Isoveli tietää, mitä haluat lukea. Ennen kuin lopulta päädyin ja jumituin arabiankielisille sivuille ja lopetin ”lukemisen”, tein havainnoin: aktiivisia blogeja ei ollut kuin kourallinen. Valtaosa oli jo lopetettu vähintään vuosi pari sitten. Trendi oli muutenkin selvä: aluksi valtava määrä postauksia ja sitten tahti hidastuu niin, ettei vuodessa ole kuin muutama ja lopulta, ilman sen tarkempaa ilmoitusta, bloginpito vain loppuu.

Eräiden blogien kohdalla koin suorastaan melankolisia tunnelmia: toinen oli laihdutusblogi ja toinen rikastumisblogi. Laihdutusblogissa kirjoittaja seurasi laihtumistaan ja oli tehnyt painolaskurin, joka tikitti kohti tavoitepainoa. Tai olisi tikittänyt, jos laihdutus olisi onnistunut. Puoli vuotta tapahtui kehitystä, sitten paino alkoi junnata paikallaan, ja lopulta nousta. Itsesyytökset ja ihmettelyt vaihtuivat huonosti huumoriksi verhoiltuihin selityksiin ja ”ei oo nyt vaan jaksanut”-kommentteihin.

Ja sitten blogi vain loppui, eikä tavoitteesta tullut totta. Jäi surullinen olo. Vaikka mistä sen tietää, jos kirjoittaja onkin nyt blogittomana onnistunut ihannepainoonsa pääsemään. Toivotaan näin.

Toisessa blogissa kirjoittaja oli omaksunut kansankapitalismin opit ja asettanut tavoitteeksi päästä eläkkeelle, jos ei nyt nelikymppisenä, niin ainakin viisikymppisenä, osakesijoittamisen kautta. Asianmukainen eläkelaskuri pyöri sivulla tietenkin, ja osakesalkun ostoja, myyntejä ja tuottoja arvioitiin innokkaasti. Ensin näyttikin menevän hyvin ja pari ensimmäistä vuotta potti kasvoi lujaa. Siis muutaman kymppitonnin verran. Elämäntyyliin tulivat sikarit, laatukellot ja nopeat autot, koska pitäähän osakemiljonääriys näkyä myös päälle.

Sitten tuli Talvivaara ja Nokia, avioero, uuden asunnon osto ja kiusaukset, joita vain ei voinut vastustaa. Tuotot sulivat kuin keväthanki ja lopulta ”varasalkku” laitettiin kokonaan lihoiksi asuntolainaa varmistamaan ja ostettiin urheiluauto (tätä perusteltiin, että auto oli kuitenkin oikeastaan klassikko, joka säilyttää arvonsa aika hyvin). Vuoden ”tilinpäätökseksi” tuli karu toteamus, ettei tänä vuonna onnistuttu säästämään mitään ja asuntolainaa oli 250000 euroa. Ja siihen se blogikin sitten päättyi, uutta nousua odotellessa.

Olen nyt pitänyt tätä blogia vuodesta 2010. Päätöksen aloittaa olin tehnyt jo ennen kuin paikkani sain. Ajattelin, että kyllähän sitä nyt yhden pikku sivun aina kirjoittaa, mistä hyvänsä. Lisäksi olin varautunut mahdolliseen kirjoitusinspiraation hyytymiseen: asetin itselleni hyvin löysän tavoitteen, vain 2 kirjoitusta kuukaudessa. Aika hyvin se onkin pitänyt. Vain parin pidemmän loman vuoksi on kirjoitus jäänyt välistä. Näitä tekstejä on nyt 110, jos tämä lasketaan mukaan. 110 aanelosta. Siitähän saisi jo kirjan.

Mutta viime aikoina on alkanut tökkiä. Ei vain yksinkertaisesti tahdo keksiä kirjoitettavaa, ja viikot tuntuvat menevän niin nopeasti, että koko ajan on ”blogiviikko”. Stressi ei lisää luovuutta pidemmän päälle. Aihepiirit tällaisessa työblogissa ovat aika rajatut (virkamies on lähtökohtaisesti puolueeton, eikä voi moneen asiaan kovin kärkevästi kantaa työssään ottaa). Samoja asioita ei viitsisi kovin usein toistella. Ja ihmisen arjessa ei vain aina tunnu mitään mainittavampaa tapahtuvan. Eikä kirjaston arjessakaan.

Joten: kunnes inspiraatio taas löytyy, varaan oikeuden luovaan blogitaukoon. Katsotaan, jos se siitä vielä lähtisi. Nyt kun on käytetty jo tämäkin mahdollisuus, että kirjoittaa blogin siitä, ettei keksi mistä kirjoittaisi blogin.

Hyvää joulua ja tulevaa kirjastovuotta!

1 kommentti:

  1. Ounou! Jatkoa toivoen, mutta hyvää blogilomaa siitä huolimatta. :)

    -Katriina

    VastaaPoista