Kuukausi sitten ihmettelin cd-levyjen tulevaisuutta, tänään ihmettelen elokuvia. On selvä juttu, että jos cd-levy häviää 10 vuodessa, niin DVD:t menevät perässä. Elisan liiketoimintajohtajan mukaan jopa 30-40% kaikesta verkkoliikenteestä on nykyään elokuvien laitonta lataamista. Laillinenkin on sentään jo päässyt vauhtiin. Tässä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Minua ihmetyttää se fakta, että elokuvavuokraamoidenkin käyttö on tästä huolimatta vielä kasvanut. Siis ihmiset maksavat mielellään 3-6 euroa vuorokauden elokuvalainasta, voimme tästä päätellä. Kävin tuossa kotikuntani R-kioskilla ja ihmettelin, kun hyllyssä vuokrataan samoja elokuvia, jotka kirjastosta saisi ilmaiseksi! Kai niitä joku vuokraa, kun niitä siellä vuokrattavana on?
Lainaehdotkin tuntuvat kirjastoissa selvästi reilummilta. Kirjastossa laina-aika on 2 viikkoa, minkä jälkeen voit uusia lainan ilmaiseksi; vuokraamossa jokainen päivä maksaa euron lisää, ja sovitun laina-ajan ylitys vaikka vain yhdellä päivälläkin johtaa automaattisesti vuokrataksan puolitoistakertaistamiseen. Alkaisi kirjastokin tuottaa paremmin, jos korvaukset hilattaisiin markkinatasolle…hmm…
Jotenkin tuntuu, että on paljon ihmisiä, joilla ei vielä ole täysin käsitystä kirjaston valikoimista. Täällä on ihan ”tavallisia” ja kaikenlaisia elokuvia tarjolla; ei tarvitse yrittää Ingmar Bergmania jos klassikot eivät miellytä. Kaikkea löytyy, mykkäfilmeistä kauhuun. Eikä maksa mitään. Euron hinnalla saa minkä tahansa Satakirjastoissa olevan elokuvan tilattua, jos Rauman kokoelmat eivät riitä. Pikaisella haulla näkyi pelkästään Rauman pääkirjastossa olevan yli 2500 dvd:tä, joten luulisi nyt niistäkin jotain perjantai-illan täytettä löytyvän jokaiselle.
No, totta on, että valikoima ei suinkaan ole täydellinen, emmekä pysty kilpailemaan kaupallisten toimijoiden kanssa tässä suhteessa. Aivan uutuuksia on kirjastoissa harvoin, eikä läheskään kaikkea ole tarjolla. Emme voi ostaa tavaraa marketista, koska saamme lainata vain kirjastokäyttöön lisensoituja elokuvia, joista on maksettu tekijänoikeusmaksut. Läheskään kaikkia elokuvia ei ole kirjastokäyttöön saatavissa. Toisaalta kirjastossa on paljon sellaisia elokuvia, mitä vuokraamoista ei löydä.
Tekijänoikeusmaksujen vuoksi elokuvat ovat kirjastolle kallis investointi: marketin alelaarista kolmella eurolla saatava elokuva voi maksaa kirjastolle yli 60 euroa. Tämä kannattaa lainaajan muistaa, ja käsitellä levyjä sen mukaisesti. Korvaukset levyn vaurioituessa nimittäin peritään kirjaston maksaman hinnan perusteella, eikä vastaavaa markettilevyä voida ottaa vaihdossa. Ei siis kirjaston dvd:itä lasten käsiin ilman valvontaa, kiitos. Sattumoisin tuo vähän yli 60 euroa on muuten juuri saman verran, kuin jokainen kuntalainen maksaa kirjastolaitoksen toiminnasta vuodessa. Kaikki on suhteellista…
Kirjaston huono puoli verrattuna laittomaan lataamiseen on tietysti myös hitaus. Kaukolaina voi kestää useita päiviäkin. Ei millään ehdi huomiseksi. Ja perjantaihan on nyt. Haluan sen NYT! MÄ HALUAN!! On niin kova kiire, nimittäin. Niinpä jätän hakematta vastinetta sille vähän yli kuudellekymmenelle eurolleni, jotka olen kirjastosta maksanut, ja imutan filmin laittomasti netistä. Taikka poikkean työmatkalla vuokraamossa ja maksan sinne hiukan vielä lisää. Ostan popcornia sitten vähän vähemmän.
Mikäs siinä, mutta saan kai silti ihmetellä? Popcorn on minusta hyvää. Siis: enemmän kirjastoa; enemmän popcornia elämään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Täyttä asiaa!
VastaaPoistaPitää tunnustaa että olen lukenut tämän Herran kirjoituksia ja jonkin aikaa (kiitos vaan yhdelle tutulle "hewi-hemmolle") ja olen aina joutunut saman tunnustamaan, täyttä asiaa puhuu Karri.
Kommentoin tähän juurikin siksi, että itse käytän melkoisen paljon paikallisen kirjaston palveluita (en siis ole Raumalta, kuten arvasittekin). On totta että kaikkia uusimpia ei löydy kirjaston kokoelmista, kuin vasta ajan kanssa, mutta harvapa leffa (tai vielä ennemmin musiikki) on sellaista että sitä heti tarvittaisiin. Sääli, mutta tämä on nykyaikaa, valitettavasti.
Myös pitää mainita, että monesti allekirjoittanutta hirvittää, miten ihmiset käsittelevät levyjä. Ei olisi ensimmäinen kerta että kirjaston levy ei toimi muussa kuin tietokoneen dvd-asemassa, jos siinäkään.
Mitä tulee laittomaan lataamiseen, niin olenko itse koskaan ladannut Intteretistä laittomasti? Rehellisesti voin vastata että kyllä olen.
Miksi? No siksi, että Suomen TV:ssä (tai edes maksukanvillakaan) EI ole nähtävissä vähänkään harvinaisempia TV-sarjoja, joista itse tykkään. Myöskään DVD:llä ei ole saatavilla. Laillisia palveluja on toki olemassa, mutta ne on lähes poikkeuksetta raiskattu DRM:llä.
Mutta tääasta tällä kertaa.
Karri,
VastaaPoistaolen miettinyt miksi e-kirjat eivät yleisty ja samaan aikaan ihastellut Spotify-tyyppistä palvelua. Ajatuksissa olen leikkinyt idealla, jossa tehdään maksullinen e-kirjalainaamo, josta kiinteällä kk-hinnalla voi lainata mielin määrin kirjoja. Sen sijaan että niitä ostaa, ne voisi lainata. Ajatus siitä että vaikka 15 € kk/hintaan saisi rajattoman lukuoikeuden, niin minä ottaisin kaikki kirjani täältä. Koska e-kirjalaitteesta ei voisi lainattua kirjaa siirtää ulkoisen kovalevyn nurkkaan, niin sekin olisi lainaajalle/ kirjastolle hyvä juttu. Myös kustantamot voisivat olla suht. tyytyväisiä.
Olisiko sinusta kirjastoihmisenän tälläiselle palvelulle ideaa, ainakin minusta siihen on tarvetta.
Tämmöinen palvelu todennäköisesti tuleekin, sillä yhä enemmän maksut siirtyvät kertasuoritteista lisenssipohjaisiksi. Siis ei makseta joka käytöstä erikseen, vaan tietyllä kuukausitaksalla saadaan rajaton käyttöoikeus.
VastaaPoistaKirjaston kannalta tässä on se huono juttu, että kirjasto on lakisääteisesti ilmainen palvelu, eli emme voi perustoiminnoista ottaa maksua, ja jäämme tämmöisen ulkopuolelle. Eli kohtuullisen pahalta näyttää kirjaston kannalta tämä kehitys=)
Kustantajia vieläkin kuitenkin hirvittää ajatus siitä, että joku hakkeroi lainatun kirjan tallennettavaan muotoon ja imuttaa itselleen koko arsenaalin ja jakaa sitten piraattisivuilla ilmaiseksi. Joku sen aina tekee, vaikka suojaus olisi millainen. Tämä voi hidastaa kehitystä. Suomessa e-kirjojen yleistymistä haittaa edelleen pienen kielialueen ongelmat ja lukulaitteiden vähyys. Todellista läpimurtoa ei e-kirja vieläkään ole tehnyt. Se, etteivät kustantajat ole tehneet sopimuksia kirjastojen kanssa e-kirjojen lainaamiseksi, ei ainakaan lisää e-kirjojen tunnettuutta, ja ehkäpä on eräs hidaste niiden leviämiselle.