Lehtijuttu

Kun sain töitä Euran kirjastotoimenjohtajana ja muutin Helsingistä takaisin Satakuntaan, tilasin Helsingin Sanomat. Aikaisemmin tulot eivät mitenkään riittäneet Hesarin tilausmaksuihin, mutta sittemmin aamun lehdestä tuli jokapäiväinen rituaali: aamuteen hautumisen aikana oli hyvä hakea lehti laatikosta ja sitten lueskella se aamupalan painikkeeksi.

Toista vuotta sitten lopetin tilauksen. Yli 300 euroa vuodessa pelkän tavan vuoksi tuntui liian suurelta summalta. Journalistinen tasokaan ei oikein enää miellyttänyt, ja samat jutut näki netinkin kautta. Painettujen sanomalehtien suhteen olen enää kerran viikossa ilmaiseksi jaettavan Uuden Rauman ja satunnaisen Länsi-Suomen varassa. Aikakauslehdissä melkein sama juttu: laatikkoon kolahtaa vain Filatelisti ja pienen silmäilyn jälkeen paperinkeräykseen heitettäviä järjestö- ja mainoslehtiä.

Ei tästä mitenkään ylpeä voi, eikä kannata olla. Nettilehdet välittävät otsikot, mutta syvällisempi ote puuttuu. Maailmankuva tuskin laajenee pelkkien ampparien otsikkojen mukana, ja iltapäivälehtien otsikoista laajenevat lähinnä ohimosuonet. Olisi hyvä, jos olisi a) laadukasta mediaa b) aikaa ja viitseliäisyyttä sitä lukea. Ja molempia varmaan on/olisi, ne pitäisi vain etsiä.

Printatun median kuolemaa on julistettu pian toistakymmentä vuotta, mutta vieläkin se vain sitkeästi sinnittelee. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisilta kuluu vieläkin lähes 45 minuuttia päivässä sanomalehtien lukemiseen, joten aamukahvirituaalia noudattanee edelleen moni. Toisaalta lukeminen on melko jyrkästi sidottu ikään ja varallisuuteen. Nuoremmat lukevat lehdet netistä. Eihän se sinänsä mikään ihme ole, sillä paperilehtien tilausmaksut nyt vaan ovat faktisesti niin korkeat, ettei vaikkapa opiskelijan tuloilla kovin laajaa repertuaaria tilata.

Siinä kun sanomalehdet kärvistelevät muutoksen kourissa, ja muuttuvat pikkuhiljaa yhä enemmän toistensa kaltaisiksi ”kansan raivo repesi: kohumuusikon ex-rakas etuili jonossa” –tyylistä journalismia suoltaviksi nettiotsikkokokoelmiksi, ei aikakauslehdillä mene niin huonosti. Vaikka erilaiset yleisaikakauslehdet tuntuvat menettävän asemiaan, niin harrastelehtien määrä vaikuttaa vain kasvavan, eikä netti uhkaa niitä läheskään niin paljon kuin sanomalehtiä. Suomessa julkaistaan yli 3000 erilaista aikakausi- ja harrastelehteä! Onkin vaikea kuvitella, että tietyn erikoistuneen aihepiirin ympärillä ilmestyvää lehteä voisi korvata netistä saadulla hajanaisella tiedolla.

Tilasin joskus nuorena vanhoihin jenkkiautoihin keskittyvää V8-Magazinea, joka alkoi ilmestyä vuonna 1978 ja ilmestyy edelleen. Vaikka jenkkiautobuumi on hivenen hellittämässä, ja monet muutkin vastaavan tyyliset autolehdet pyrkivät samoille apajille, ei näytä todennäköiseltä, että nettimedia korvaisi tämän kaltaiset aikakauslehdet. Erikois- ja harrastelehdet eivät ole ”nopeaa mediaa”, jota silmäillään aamukahvin yhteydessä ja sitten hylätään ja unohdetaan, vaan useinkin toimivat tietolähteenä, jota luetaan useita kertoja ja säilytetään pitkään. Ei kukaan palaa kaksi viikkoa vanhan sanomalehden pariin, mutta entisöintiohjeet tai vaikkapa käsityömallit säilyvät käyttökelpoisina aina.

Rauman kirjastossa voit valita sekä printti- että sähköisen median laajan lehtitarjonnan. Kaikkiin kirjastopisteisiin tilataan reilu valikoima lehtiä, ja pääkirjaston lehtilukusali on suoranainen runsaudensarvi lehtien ystävälle. Kaikkiaan siellä on luettavissa lähes 450 erilaista sanoma- ja aikakauslehteä. Tästä linkistä voit katsoa, mitä kaikkea löytyy. Ja mikäli tahdot vieläkin lisää luettavaa, on olemassa ePress-palvelu: osoitteessa www.epress.fi voit lukea 79 erilaista suomalaista sanomalehteä miltä tahansa kirjaston koneelta näköispainoksena. Palvelu on erityisen hyvä kauempaa alueelle muuttaneelle, ja itsekin usein lukaisen läpi Lauttakylä-lehden saadakseni tietää kotipaikkani Huittisten kuulumiset.