Paluu 80-luvulle

Sain ensimmäisen oman tietokoneen vuonna 1997. No, sain ja sain: maksoin siitä 5500 markkaa, mikä oli opiskelijalle hirmuinen summa. Olihan meillä jo 80-luvulla ollut pyöreäkulmainen ja väriltään vaaleanruskea Commodore 64, mutta se oli käytännössä vain pelikonsoli. Tietokonemaisuutta edusti ainoastaan käskypohjainen käyttöliittymä, johon kirjoitettiin ”load”, kun kasettiasemaan laitetulta tavalliselta c-kasetilta haluttiin ladata peli. Kuusnelonen olikin ahkerassa käytössä vuosia, kunnes joskus aseman play-nappi painui pohjaan eikä enää noussut, ja jatkuva joystickien hankkiminen hajonneiden tilalle ei enää ollut vanhempien mieleen.

Mutta sen jälkeen seurasi melkein 10 vuotta ilman tietokonetta. Koulutöitä kirjoittelin sähköisellä kirjoituskoneella, joka sekin oli aivan asiallinen peli, vaikka nykyään ajatuskin kirjoituskoneesta tuntuu siirtymiseltä muinaisuuteen. Onnistuin vielä vuosituhannen lopussa myymään koneen poiskin eräälle toiselle opiskelijalle, joka paukutteli sillä lopputyötään. Mutta minulla oli jo tietokone ja internet-yhteys.

En ollut kovinkaan tietoteknisesti suuntautunut, siis sillä tavalla kuin kunnon nörtti on. Eräs ohjelmointia harrastanut luokkakaverini piti joskus yläasteella esitelmän fraktaaleista, ja ei siitä kyllä kukaan muu mitään tajunnut. En tajua vieläkään. Tietotekniikan ja ohjelmoinnin kauneus ja kiinnostus on vahvasti harrastajan silmässä.

Mutta siitä olen ylpeä, että kasasin tietokoneeni itse. Se nimittäin ostettiin osina, eikä mistään Mustasta Pörssistä. Turussa oli pieni, omakotitalon kellarissa toiminut liike, joka myi koneen osia: emolevyjä, diskettiasemia ja muisteja. Sieltä sitten koottiin sopiva kokoonpano. Kun ei ole integroitu kone, on päivitykset helppo tehdä, sanoi myyjä. Konetta sittemmin päivitettiinkin, ja se oli helppoa niin kauan, kunnes erään koulukaverini kanssa yritimme lisätä pari muistikampaa, ja sähläsimme koko emolevyn hajalle. Se olikin aika suoritus. Samaan koppaan kuitenkin rakennettiin useampikin kokoonpano.

Netti toimi tietenkin modeemilla puhelinpistokkeen kautta. Nopeus oli 56kbit/s, noin niin kuin teoriassa. Kuva ilmestyi ruudulle pikkuhiljaa, yläreunasta lähtien. Silti hitaampiakin liittymiä oli olemassa: minä asuin Turussa, ja siellä oli hyvät yhteydet ja liittymätarjonta. Kallistahan se netinkäyttö kyllä oli: oli kuin olisit soittanut puhelimella kaiken aikaa, kun netti oli päällä. Kuukausimaksuja ei tunnettu. Kun modeemi oli piipitellyt itsensä yhteyteen, alkoi maksu juosta. Ei ollut varaa olla netissä kuin tunti-pari päivässä, ja sekin jo näkyi laskussa pahasti.

Sitä paitsi: kun tietokone oli puhelinpistokkeessa kiinni, ei voinut soittaa eikä vastaanottaa puheluja lankapuhelimeen. Kännykkäähän minulla ei ollut, kun ajattelin, että mitä semmoisella muka tekee. Ensimmäisen hankin sitten kavereiden painostuksesta vuonna 1998. Käytettynä, tietenkin, kukapa sitä moiseen turhuuteen rahaa tuhlaa. Ja se olikin sitten semmoinen rahanreikä, ettei pahemmasta väliä, kun minuutin puhelu maksoi 2,50 markkaa.

Nykyään ei ilman tietokonetta tule toimeen, ja siitä on tullut perustyökalu kaikkeen mahdolliseen toimintaan. Joskus ne koneet vaan eivät toimi, ja silloin riippuvuuden huomaa erityisesti. Pääkirjastossa on nyt ollut jo pari viikkoa ihmeellisiä ongelmia asiakaskoneiden nettiliittymien ja kirjaston langattoman verkon kanssa. Hyvinä päivinä toimii pari konetta, huonoina eivät toimi edes lainausautomaatit.

Viaksi on nyt selvinnyt ulkopuolisen firman toimittaman ja hallinnoiman palomuurin epäonnistunut päivitys. Muuri bloggaa melkein kaikki koneet ja päästää vain satunnaisesti jonkun läpi. Päivitystä ei firman mukaan voi poistaa. He tekivät jonkun korjauksen perjantaina, mutta siitä ei ollut apua. Kirjaston väki ei voi koneille tehdä mitään, eikä tietohallinnon mukaan kukaan muukaan koko kaupungissa. Me vain laitamme lappuja koneiden eteen ja pahoittelemme. Erityisen harmillista on se, ettei myöskään langaton verkko toimi, joten asiakkaat eivät voi käyttää edes omia tai kirjastosta lainattavia kannettavia.

Tämä on nyt tämmöistä, paluuta 80-luvulle. Mutta kyllä se 2000-luku vielä tulee takaisin, kunhan ongelma selviää ja ratkaisu löytyy. 8 uutta konettakin on tulossa pääkirjastoon korvaamaan kaikkein vanhimpia masiinoita.

Virkailijakoneet kyllä toimivat normaalisti, luojan kiitos. Lainaaminen siis onnistuu. Ja näkee ne uutiset lehdestäkin. Sitkeyttä!