Tekijät ja tekijöiden oikeudet

En ehkä omista tätä tekstiä, jonka nyt kirjoitan ja julkaisen blogissani. ”Riippuu ihan sivuston käyttöehdoista”, kertoi minulle asiantuntija eilen Porissa. Jotkut internet-sivustot saattavat vaatia, että kaikki sivustolle tuotettu aineisto siirtyy heidän omistukseensa. Tämä maininta löytyy yleensä etusivun alalaitaan, todella huomaamattomaan paikkaan piilotetun linkin takaa. ”Käyttäjä luovuttaa Palveluntarjoajalle kaikki nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet Palveluun toimittamaansa materiaaliin.” Ajatelkaas. Kuinka moni teistä on tarkistanut vaikkapa tämän Blogger.comin käyttöehdot? Kirjoitatte tänne 200 –sivuisen romaanin, ja sillä hetkellä, kun painatte ”julkaise”-nappia, koko tuotoksen oikeudet siirtyvät sivuston omistajille!

Minä tarkistin äsken, ja onneksi näin ei sentään tässä palvelussa ole. ”Google ei esitä vaateita, jotka liittyvät käyttäjän Google-palveluissa tai niiden kautta lähettämää tai esittämää Sisältöä koskevaan omistukseen tai hallintaan. Kaikki käyttäjän Googleen tai sen kautta lähettämää sisältöä koskevat patentit, tuotemerkit ja tekijänoikeudet kuuluvat käyttäjälle tai ulkopuoliselle käyttöoikeuden myöntäjälle soveltuvin osin.” Voi olla toisinkin, ja siitä on minulla karvaita kokemuksia.

Olen harrastanut nettihuutokauppoja jo toistakymmentä vuotta. Ebayssa myin tavaraa jo 1999, ja huutonetissä aloitin seuraavana vuonna. Erittäin pienimuotoista puuhastelua, mutta auttoi pysymään hengissä, kun opiskelu- ja työttömyysaikoina jäi vuokran jälkeen 150 euroa käteen kuussa. Nettikauppa tuotti ehkä satasen kuussa lisää. Lähinnä myin cd-levyjä.

Huutonetissä, kuten muissakin nettihuutokaupoissa on palautejärjestelmä: myyjä ja ostaja antavat kukin toiselleen palautteen joka kaupasta. Yleensä positiivisen, mutta jos kauppa menee vikaan, on mahdollista antaa negatiivinenkin palaute. Käyttäjiä on laidasta laitaan, ja meneehän niitä kauppojakin joskus vikaan, syistä jos toisistakin. Palautteisiin ilmestyy joskus hyvin kirjavia ja värikkäitä ilmaisuja, joita selatessani sain suurta hupia. Aloin kerätä ”parhaita” palautteita word-dokumenttiin, josta lopulta 115 tunnin muokkauksen ja yli vuoden työn jälkeen kehittyi kokonainen 53-sivuinen kirja. Aluksi oli pitkä johdatus palautebongauksen saloihin, ja sitten erilaisten kauppatilanteiden ja koottujen selitysten käsittelyä aihepiireittäin 39 otsikon alle jaettujen palautteiden pohjalta. Yhteensä 403 parasta palautetekstiä satojentuhansien joukosta, ja paljon omaa tekstiä ja työtä. Palautteita kun ei saa mistään valmiiksi listattuna, vaan niitä pitää etsiä käyttäjätunnus kerrallaan. Kun käyttäjistäkään ei ole mitään listaa, on "sopivien" palautteiden haku aivan satunnaista ja aikaa vievää neulan heinäsuovasta etsimistä.

Mutta kirjasta tuli ihan hauska, vaikka itse sanonkin. Ei todellakaan korkeakulttuuria, eikä tyylikästä, mutta hauskaa. Tiesin, että se menisi kaupaksi siinä kuin ehkä täysin fiktiiviset lääkärien saneluvirheet, tai väärinkuultuja laulunsanoja listaavat opukset, joita löytyi Suomen myydyimpien kirjojen listalta. Ei sitä nyt paperilla ollut tarkoitus julkaista, eikä rahaa tehdä, mutta kumminkin: pistin sen huutonettiin myyntiin, muhkeaan 3 euron kappalehintaan, ja sehän myi kuin häkä (no, 27 kappaletta oli minusta suuri myynti niin lyhyessä ajassa). 9 päivää se myi, minkä jälkeen huutonetin ylläpito poisti sen ilman varoitusta, kun se oli ilmestynyt huutonetin suosituimpien kohteiden listalle. Heillä kuulemma oli oikeudet kaikkeen sivustolta löytyvään aineistoon, eikä sen kaupallinen hyödyntäminen tullut kyseeseen. Kirjaa he tietenkään eivät olleet lukeneet.

Katkeroiduin syvästi, ja hankin jopa palstalla vaikuttaneen lakimiehen lausunnon kirjasta, sekä lähetin kirjan ylläpidolle luettavaksi. Laadin kolmesivuisen, ultra-asiallisen vastineen ja valituksen kohteen kieltämisestä, ja perustelin, että kyseessä oli täysin itsenäinen teos, jossa ei ollut mitään tekijänoikeuksilla suojattua materiaalia, ja joka vertautui lähinnä chat-tutkimuksiin ja ihmisten käyttäytymisen tutkimiseen. Se, että kyseessä oli huumorikirja, ei muuttanut tätä seikkaa. Kontekstistaan riisutut irralliset palautelauseet, joita ei voinut yhdistää mihinkään kauppaan tai henkilöön, joissa ei mainittu edes käyttäjätunnusta, ja joita ei palveluntuottajakaan olisi mitenkään voinut todistaa juuri heidän tietokannastaan löytyneeksi, eivät ylitä teoskynnystä, eivätkä edes sitaattikynnystä. Miten huutonet aikoisi todistaa, mistä mikäkin haistattelu oli peräisin? Miten heillä voisi olla oikeudet irrallisiin lauseisiin sen enempää kuin suomi24:llä on oikeudet jokaiseen sivuston chatissa kirjoitettuun lauseeseen?

Mutta iso voittaa, myyntilupaa ei tullut. Feikkilaukkuja saa olla kymmenittäin myynnissä, mutta huutokauppapalautteista ei saa tehdä kolmen euron kirjaa. Samoihin aikoihin onneksi sain töitä, ja luovuin taistelusta, jonka olin ajatellut vieväni loppuun saakka. Ehkä parempi niin, mutta edelleen harmittaa suuresti. Tästä saisi montakin sivua juttua, mutta pidetään nyt lyhyenä. Tarinan opetus: muista tekijänoikeudet, ennen kuin alat toteuttamaan ideoita!

P.S. Älä myöskään laita cd-levyjen myyntikuvauksiin itse tekemääsi minuutin pituista mp3-tiedostoa, jotta ostajat voisivat kuunnella, millaista musiikkia myymälläsi levyllä on. Lakimies soittaa. Ei ole väliä, vaikka artisti olisi tsekkiläinen äärimetallia räimivä autotallibändi, joka ei 100% varmasti saa Gramexilta penninhyrrää ja olisi kyyneliin saakka liikuttunut, jos tietäisi jonkun heidän levyään Suomessa myyvän. Ei ole väliä, vaikka youtube on täynnä laitonta musiikkia. Ei. Kyse on periaatteesta.