Sanomalehdestä, päivää!

Voi olla, että kesällä ovat uutisaiheet hieman vähissä. Kesähän nyt jo on, vaikka kesäkuu alkaakin virallisesti vasta huomenna. Kirjastossakin on ollut hieman unelias tunnelma, kun asiakkaat makailevat rannoilla, tai tonkivat hurmioituneina pihojaan, kuin pitkän talven jälkeen syväjäädytyksestä sulaneina.

Kaksi kertaa on kuitenkin tiedotusvälineistä soitettu jutun toivossa tälläkin viikolla. Kirjaston perustehtävistä harvemmin mitään kysellään, mutta kun lanseerataan joku uusi palvelu, se kyllä kiinnostaa. Välttämättä tiedotuksen laajuus ei ole aina ihan samassa suhteessa palvelun merkittävyyteen verrattuna. Sinänsä pieni ja kirjaston toiminnan kannalta vähäinen muutos voi saada isotkin otsikot.
Tämän viikon ensimmäinen juttu käsitteli kirjastolle pientä, mutta periaatteellisesta näkökulmasta kansalaisille erittäin suurta palvelua. Suomessa on tullut voimaan kansalaisaloitelaki, jonka mukaan kenen tahansa virallisesti aloitteeksi nimeämä ehdotus tulee eduskunnan käsittelyyn, mikäli se saa kansalaisilta 50000 kannatusääntä. Tarkoitus siis vaikuttaa lainsäädäntöön, joten mikä tahansa ”jos saan 50000 tykkäystä, niin ajan rollaattorilla Kilpisjärvelle” –tyyppinen aloite ei ole sallittu. Viralliset aloitteet löytyvät mm. sivulta http://www.avoinministerio.fi/. Avoin ministeriö ry on vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö, joka tuo kansalaisaloitteita tunnetuksi ja organisoi kannatusilmoitusten keräämistä.

Kannatusilmoituksia voi lähettää sähköisesti oikeusministeriön verkkopalvelun www.kansalaisaloite.fi kautta. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käyttää nettiä, ja silloin apuun tulee kirjasto. Yhdessä Avoimen ministeriön kanssa monet kirjastot, niiden joukossa Rauman kaupunginkirjasto, antavat mahdollisuuden kansalaisaloitteiden tutkimiseen ja kannatusilmoitusten lähettämiseen lomakemuodossa.

Pääkirjaston lehtisalissa on Kansalaisaloitemappi, jossa on tällä hetkellä ääniä kerääviä ehdotuksia. Jos haluat antaa kannatuksen vaikkapa kesäajasta luopumista ajavalle aloitteelle, täytät kannatusilmoituslomakkeen, ja laitat sen mapin vieressä tolpassa kiinni olevaan lukittavaan postilaatikkoon. Kirjaston henkilökunta huolehtii sitten lomakkeesi eteenpäin Avoimeen ministeriöön ja osaksi kerättäviä viittäkymmentätuhatta kannatusilmoitusta. Jos aloite saa 50000 kannatusilmoitusta, eduskunta käsittelee sen, ja mahdollisesti sen hyväksyy.

Toinen viikon uutinen oli e-kirjoista. E-kirjoista julkaistaan vuosittain pari uutista, vaikka niiden merkitys yleisissä kirjastoissa on hyvin pieni. Usein kysytään, ”uhkaavatko e-kirjat painettuja kirjoja”, tai ”koska kirjastosta saa uusia e-kirjoja lainaksi?”. Ja aina joutuu sanomaan, että ”eivät vielä tunnu juurikaan uhkaavan” ja ”lainausoikeuksista neuvotellaan”.

Yleisten kirjastojen e-kirjavalikoimat ovat vielä hyvin vaatimattomat, eivätkä ne siitä ihmeemmin kasvakaan, elleivät kustantajat suostu tekemään kirjastojen kanssa sopimusta niiden lainaamisesta. Valtakunnallista sopimusta on neuvoteltu jo vuosia, mutta vieläkään sitä ei ole solmittu.

Rahastahan kaikki kiinni on. Kustantajat pelkäävät, että lainausoikeuksien antaminen johtaisi kopiointiin ja sitä kautta myynnin laskuun. Kirjastojen ei ole tarkoitus kustantajia kupata, mutta korvausten pitäisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Esimerkiksi Ruotsissa kokeiltiin e-aineiston lainaamista sillä periaatteella, että kirjasto maksoi kustantajalle aina tietyn summan jokaista lainaa vastaan. Sopimus jouduttiin kuitenkin purkamaan, koska kulut nousivat kirjastoille liian suureksi.

Joten: kunnon sopimusta odotellessa eivät Satakirjastojen e-kirjakokoelmat päätä huimaa ja lainaaminenkin on vielä varsin vaivalloista. Lainaamiseen nimittäin tarvitaan Adoben Digital Editions ohjelma (sen saa kyllä netistä ilmaiseksi), ja mieluiten vielä Adoben tili, jotta lainattua kirjaa voi lukea muillakin laitteilla. Tämän jälkeen lainaus on ihan yksinkertaista: haetaan tietokannasta haluttu kirja, kirjaudutaan kirjastokortin numerolla ja klikataan ”lainaa kirja” –kuvaketta. Omalle koneelle tallennettu teos poistuu automaattisesti laina-ajan loputtua, joten sakkoja ei tule. Kätevää sinänsä.