Kirjastokauhun kourissa

Eräs ystäväni oli suuresti hämmästynyt, kun kerroin hänelle, että kirjastossa on myös autojen korjauskirjoja. Siis ihan niitä mallikohtaisia Haynesin opuksia. Olisi nimittäin tarvittu Hiluxin venttiiliremonttia varten jotain opasta; ei sillä, etteikö remontti olisi ilman kirjaakin onnistunut, mutta olisi pitänyt tietää oikeat kiristysmomentit.

Kysyin siis ensin, että oliko hän jo käynyt kirjastossa. No ei ollut käynyt, ei viimeiseen 25 vuoteen. Hänen mielikuvissaan kirjasto oli juhlallinen ja hiljainen kirjavarasto, jossa vanhat ja raskassoutuiset klassikkokirjat keräävät pölyä ja tiskin takana pönöttävä tuimailmeinen virkailija vaanii katseellaan jokaista väärää liikahdusta tai yskähdystä. Sielläkö olisi jotain hyödyllisiäkin kirjoja?

Ja sitä paitsi eihän kirjastoon voi mennä mitkään remonttihaalarit päällä; heittävät pihalle! Ja miten sieltä lainataan, kun ala-asteikäisenä saatu korttikin on jossain hukassa. Ja mitäs jos se kirja meneekin likaiseksi ja sitten tulee kauheat korvausvaatimukset ja menee maine iäksi. Ei… vaihdan kyllä pakettiauton kytkimen takapihalla, mutta kirjastoreissuihin en rupea.

No, ei sitten. Opas löytyi netistä, ja toimitettiin perille Amerikasta asti. Euron seutulainakorvauksella sen kyllä olisi saanut tilattua kaverini kotikirjastoon, mutta kirjastopelko esti asian.

Hieman alle puolet suomalaisista käyttää kirjastoa edes kerran vuodessa (tässä on tosin otettu huomioon jokainen vauva ja vaari). Hieman yli puolet ei siis käytä juuri koskaan, ja heissä on ihmisiä, joille kirjasto on aivan vieras. Kun yläasteelta on päästy, kirjasto unohtuu lopullisen tuntuisesti. Monella ei ole käsitystä siitä, mitä kaikkea kirjasto tarjoaa. Jos on saanut viimeisen kosketuksensa kirjastoon silloin, kun Koivisto oli presidentti, on voinut hiukan pudota kärryiltä jo. On täällä muutakin kuin Sota ja rauha, Seitsemän veljestä ja Sieppari ruispellossa.

Joillakuilla erikoinen kirjastopelko estää uudelleentutustumisen. Jotkut kuvittelevat, että kirjasto on heille liian sivistynyt. Jotain, mitä kunnon duunari ei kuitenkaan voi tajuta. Jotain semmoista yliopistojuttua, tutkijoille ja semmoisille, professoreille. Hyvin tylsää ja korkealentoista ja turhan jäykistelevää kuitenkin.

Sitten taas jotkut ajattelevat, että kirjastot on tarkoitettu köyhille. Vähän niin kuin köyhäinavustus, että nekin, joilla ei ole rahaa, saavat jotain lukea joskus. Tai pääsevät ainakin sateensuojaan. Lainaaminen on niin epähygieenistäkin, ties mitkä taudit sieltä tarttuvat. Sitä paitsi on periaatteessa epäilyttävää, että jotain annetaan ilmaiseksi, eikä edes yritetä tehdä voittoa. Sehän on ihan vanhanaikaista jotenkin.

Ensimmäisille sanoisin, että tulkaa katsomaan ihan rohkeasti vaan. Kirjoja voi lukea olematta valmiiksi sivistynyt, eikä kaikki hyllyistä löytyvä edes välttämättä ole klassisessa mielessä sivistävää. Joka makuun löytyy, taatusti. Ei täällä pelkkiä klassikoita pyöritellä. Hae edes se Juoppohullun päiväkirja (tai no, älä hae… se on oikeasti huono… mutta hae Fingerpori).

Toisille sanoisin, että tulkaa katsomaan ihan rohkeasti vaan. Omistaminen on niin vanhanaikaista; lainaaminen on tätä päivää. Meillä on hienot tilat, upean laaja valikoima kaikilla pääkielillä, kaikki siistissä kunnossa. 2 miljoonaa Satakirjastojen nidettä tyydyttävät jo vähän vaativampaakin asiakasta, ja maksukykyisille hommataan haluttu teos vaikka maailman ääristä. Tai hae elokuva tai pari fuusiojazz -cd:tä. Lue vaikka uusin Time ja siemaile brunssikahvit ja leivos kahvilassamme.

Mutta turhaan sanon, kun he eivät tätä lue. Kirjastopelkurit.

Korjauskirjoihin palatakseni: myös vanhaan Toyota Camryyn löytyi korjauskirja pääkirjastosta. Hyvä että löytyi, kun piti viikko sitten vaihtaa melkein poikki kulunut kaasuvaijeri. Itse kaasuvaijeria ei sitten löytynytkään koko Suomesta uutena, mutta onneksi sain ostettua siistin purkuosan. Toisin kuin kaverini, en ole siunattu autonasentajan hahmotuskyvyillä ja -taidoilla, ja siksi optimistisesti vartin hommaksi suunnitellusta remontista muodostui kolmen tunnin kärsimysnäytelmä, joka varmasti lyhensi elinikääni ainakin viikolla. Ei olisikaan pitänyt irrottaa sitä kaasupoljinta. Vain luettu ohje on toimiva ohje.