Kirja & karkkia

”No ostat jonkun kirjan ja karkkia”, on meidän perheemme perinteinen lentävä lause jonkun tuskaillessa joululahjaideoiden perään. Perussettiä, mutta toisaalta lahja, joka on aina riittävä. Lahjoja on nimittäin ainakin kahdenlaisia: toiset lahjat täyttävät jonkun tulevan tarpeen, toiset lahjat vain saavat tylsät joulupäivät kulumaan. Kirja & karkki –lahjoja tarvitaan, koska niiden parissa kuluvat aatonjälkeiset laiskanpulskeat päivät. Luen käytännössä joka joulu yhden tai pari lahjakirjaa. Ei ole muuta tekemistä, ja miksi edes pitäisi olla? Mikä sen parempaa kuin saada vain olla, kerrankin.

Joulunaika on kirjamyynnin suurinta sesonkia. Viime vuonna kirjojen joulumyynti teki ennätyksen, ja tuskin tänäkään vuonna kauaksi siitä jäädään. Kirjan asema lahjana on säilynyt elektroniikan puristuksessakin vahvana. Kirjan suosio perustuu sen henkilökohtaisuuteen, arvokkuuteen ja ostamisen helppouteen, kertoo Kirjakauppaliiton tiedote.

Itse lisään listaan myös sen tosiseikan, että kirja on suorakulmaisena esineenä helppo paketoida. Tämmöisen vähemmän askarteluhenkisen mämmikouran mielestä kun lahjojen paketointi saattaa olla lähes yhtä kova urakka, kuin niiden hankinta. Siinä kuluu teippiä ja yksi ja toinenkin rulla paperia, ennen kuin lahjat ovat peittyneet kääröihin. Hikeä pukkaa, eikä lahjanaru käherry niin kuin pitäisi. Liioittelematta voi sanoa, että lahjat on lämmollä annettu.

Tästä joulusta odotetaan erilaisten tablettitietokoneiden ja älypuhelinten riemujuhlaa, ja varmasti niitä kääritäänkin paketteihin oikein urakalla. Monella jo onkin jonkinlainen lukulaite, johon voi myös ladata e-kirjoja. Mahtaako silti kovinkaan moni saada lahjaksi e-kirjaa? Sisältöhän toki kirjassa tärkein asia on, mutta jotenkin vaan tuntuu vähän haljulta lahjalta semmoinen, että kaivaa paketista jonkun latausetusetelin e-kirjakauppaan, tai huomaa tonttujen yön aikana ladanneen omaan lukulaitteeseen uuden kirjan.

En tiedä teistä, voin olla omituinen, mutta minusta painetussa kirjassa on paljon enemmän LAHJAA, kuin pelkässä tiedostossa. Sen voi paketoida ja paketista avata, pitää kädessä, lukea ja pistää hyllyyn. Kyse ei ole aina järkevyydestä, vaan paljon myös tunteista. Ihmiset hankkivat tavaroita tunteella. Lahjat erityisesti ovat tunneasioita. Järkevät lahjat tuppaavat usein olemaan myös tylsiä. Ei se vaimokaan kuulemma halua uutta vatkainta joululahjaksi, vaikka olisikin valittanut, että vanha on huono. Sen on todistanut moni järkevä ja yllättynyt aviomies.

Millainen sitten on hyvä joulukirja, ja miten se pitäisi valita? Jouluruuhkaisissa marketeissa kirjallisuuden kärki näyttää erittäin kapealta: samat parikymmentä suosikkia ovat esillä jokaisessa. Ei ole yksi eikä kaksi joulua, kun eri paketeista on kaivettu sama kirja, ja sehän ei ole toivottava tilanne.

Erityisesti silloin lahjakirjan valinta on hankalaa, jos suku koostuu himolukijoista tai muuten kirjallisuuden kanssa tekemisissä olevista. Voi olla melko turhaa laittaa pakettiin Finlandia-voittajaa varmistamatta asiaa edeltä käsin. ”Joo, tää on ihan kiva… luin sen syksyllä”-kommenttia ei kukaan halua kuulla lahjansaajan suusta paketin aukaisun jälkeen. Toisaalta tarkkojen lahjalistojen toteuttaminenkin vie jotain joulun jännityksestä pois.

Jollain konstilla pitäisi siis jo joskus edellisenä kesänä vaivihkaa urkkia selville lahjansaajan lukutottumuksia ja selvittää, mitä hän on lukenut ja mitä ei. Joskus se onnistuukin: toissakeväänä pääkirjastossa vieraili raumalaissyntyinen kirjailija Jukka-Pekka Palviainen, jolta haastattelun jälkeen ostin pari signeerattua teosta, ajatellen niitä lahjaksi äidilleni, joka lukee erittäin paljon. Kirjailijavierailusta kertoessani oli helppo urkkia tieto, ettei kirjailija ollut hänelle lainkaan tuttu, ja niinpä edulliset teokset päätyivät osaksi ”kirja & karkkia”-pakettia. Parasta oli se, että äiti ihastui ikihyviksi Palviaisen tyyliin ja pian oli lainannut ja lukenut koko hänen tuotantonsa. Aina ei hyvän lahjakirjan tarvitse olla myyntilistojen TOP-10:ssä.

Hyvää joulua!